SUKUPOLVENVAIHDOS: Yrittäjäluonne periytyy

Erkki J. Vilénin työura alkoi oikeastaan jo seitsemän vanhana, kun naapurin heinäpellolla tarvittiin nappulapoikaa. Näistä tehtävistä hän yleni traktorin ohjaajaksi, heti kun pituus sen salli. Ikävuosien karttuessa työtä löytyi myöskin lähellä kotia olleelta taimitarhalta. Nykyisin taimitarhan pelloilla kasvaa rivitaloja, historia taimitarhana näkyy enää tiennimissä.

– Kymmenen vanhasta hoidin serkun kahta lasta, ja 12–13 -ikäisenä olin Hämeenkosken sahalla töissä kaikki koulun loma-ajat. Rippikouluikäisenä menin sitten taimitarhalle, jossa vierähti seitsemän vuotta, hän selvittää.

– Juuri olin kahden viikon lomalla, ja kyllä sekin meni kaikenlaista puuhastellessa. Mökillä Auttoisilla riittää aina tekemistä, hän jatkaa.

Erkki J. Vilén on siirtymässä eläkkeelle, ja poika Henri Vilén jatkaa Lammin kiinteistökeskuksen yrittäjänä. Kuva: Susanna Mattila

Into työn tekemiseen näyttää olevan periytyvää laatua. Lammilaiset muistavat, kuinka Henri Vilén lukiolaisena työskenteli Ykkösgrillillä.

– Sen lisäksi jaoin lehteä Hämeenkoskella, lisätienestinä, Henri muistelee.

Ei ole siis omena kovin kauas puusta pudonnut.

Työuransa Henri Vilén on tehnyt isänsä tavoin myynti- ja asiakaspalvelutyössä. Skaalan myyntipäällikkönä työ oli b2b-myyntiä, joka vuosi vuodelta muuttui raadollisemmaksi.

– On varsin vähän tekijöitä, mitkä nykyään vaikuttavat kaupankäynnissä. Hintakilpailu on kovaa. Edullisin hinta merkitsee aina vain enemmän ja enemmän.

Auton mittariin kertyi vuodessa jopa 65 000 kilometriä, sillä toimisto oli ensin Lahdessa, sitten Tampereella. Työnantaja oli alkuun Suomen Parveketekniikka, joka yritysoston myötä vaihtui Skaala Oy:ksi. Työkenttänä oli koko Suomi. Koko ajan Henri on kuitenkin asunut Lammilla. Hän toteaakin, että 12-tie tuli tutuksi molempiin suuntiin.

– Silloin sitä saattoi lähteä ajamaan aamulla Ouluun, tehdä työt siellä ja ajaa illalla takaisin. Nyt kilometrejä kertyy huomattavasti vähemmän, sillä asunto ja mökkinäytöt keskittyvät muutaman kymmenen kilometrin sisälle, hän toteaa.

Viime huhtikuusta saakka Henri on työskennellyt omassa yrityksessään, joka viime aprillipäivänä siirtyi hänen omistukseensa isä Erkiltä. Sukupolvenvaihdosta oli valmisteltu vuoden verran, vaikka ajatus isän työn jatkamisesta oli muhinut taustalla jo pitkään.

– Tosi pitkään se ajatus on ollut olemassa, jossain tuolla taustalla. Vuosi sitten ryhdyttiin lyömään aikatauluja lukkoon, Henri kertoo.

Erkkki on työskennellyt alalla vuodesta 1990 ja vuodesta 1995 asti yrittäjänä. Julkisena kaupanvahvistajana hän on toiminut vuodesta 2006.

Sukupolven vaihdoksen tultua ajankohtaiseksi isä ja poika kävivät Linnan Kehityksen omistajanvaihdosklinikalla kuulemassa asiantuntijan vinkit ja neuvot. Varsinaisen työn teki kuitenkin Eero Kaukola Etelä-Hämeen Tilikeskuksesta.

Vaikka yrityksen omistajuus on jo siirtynyt Henrille, isä Erkki työskentelee hänen rinnallaan vielä ainakin vuoden verran. Tänä vuonna 66 vuotta täyttänyt Erkki toteaa olevansa käytettävissä myöhemminkin, lomien tuuraajana ja tilapäisenä apuna.

Saattaen vaihto on tarpeen, sillä yrityksen työntekijöistä vähintään puolella täytyy olla LKV-tutkinto suoritettuna. Henri on jo aloittanut syksyn valmennuskurssin ja aikoo suorittaa tutkinnon marraskuulla.

– Halusin ensin kokemusta käytännön työstä, ennen kuin ilmoittauduin kurssille. On paljon helpompi opiskella asiaa, kun vähän jo tietää mistä on kyse, hän toteaa.

Isän työtä hän on seurannut sivusta, ja tietää että alalla opiskelu on jatkuvaa. Lainsäädäntö muuttuu, ja välittäjän ja isännöitsijän on tiedettävä miten. Eniten päätöstä jatkaa isän yritystä vahvisti työn luonne asiakaspalvelutyönä.

– Olen aina tykännyt asiakaspalvelusta, ja kaivannut lähempänä asiakkaita olemista, hän sanoo.

Yrittäjä on omien aikataulujensa herra, sillä tunnit tulevat täyteen vaikka jonain päivänä lähtisikin ennen neljää työmaalta. Henri Vilénille tämä on suuri etu, sillä hän on luvannut pelata LASBin edustusjoukkueessa vielä ainakin tämän kauden. Nyt, 32-vuotiaana hän on joukkueensa pitkäaikainen kapteeni ja ainoa 80-luvulla syntynyt.

LASBin pelaajaesittelyssä häntä kuvataankin sanoilla iki-LASB ja Mr. LASB. Häntä kuvataan myös joukkueen todelliseksi sieluksi.

– Vuosia joukkueen kapteeninnauhaa kantanut oranssisydän on pystynyt nostamaan tasoaan vuosi vuodelta ja sarjaporras sarjaportaalta. Fyysinen puolustaja omaa loistavan pelisilmän, josta ketjukaverit pääsevät nauttimaan napakasti ohjaavan puheen kautta, häntä kuvataan.

Joukkueen valmennus vaihtui viime keväänä, mikä on tuonut uusia juttuja harjoitteluun. Henri kuvaa muutosta siten, että aiemmin kesätreeneissä juostiin enemmän ilman mailaa ja palloa.

– Nyt mentiin koko kesä laji edellä, lajitreenejä oli kolmesti viikossa ja fysiikat päälle, hän sanoo.

Pelit ja harjoitukset vievät aikaa, mutta vapaa-aika lisääntyy, kun työmatka lyheni huomattavasti. Tämä on antanut lisää aikaa perheelle, jota on kertynyt vaimon ja kahden lapsen verran.

– Eevi täytti seitsemän ja on aloittanut koulun tänä syksynä, Frans on viisivuotias. Vaimo ansaitsee kiitokset, että on jaksanut pyörittää perheen arkea, Henri sanoo.

Pelikausi myös päättyy sopivasti keväällä, kun taloyhtiöiden vuosikokousrumba vasta alkaa. Henrin mukaan salibandyssä mennään vuosi kerrallaan, vaikka hän tietääkin että edustustasolla pelaa joitakin 40 ikävuottakin läheneviä. Hän toteaa, että tulevaisuutta katsotaan kausi kerrallaan ja terveys sekä työt edellä mennään.

Erkiltä ei myöskään tekeminen lopu, vaikka eläkepäivät jossain vaiheessa toden teolla koittavatkin. Paitsi kesämökki, pitävät myös Lions-toiminta ja lauluharrastus miestä kiireisenä. Onhan hän Laulupoppoon ja Lammin laulun yksi kantavista voimista.

– Toisaalta yrittäjähän ei koskaan jää eläkkeelle, hymyilee Erkki.

Susanna Mattila
Lammille.fi