Torstai 19.09.2019
Nimipäivät: Reija
Lammi
Selkeää
2°C
Tuuli: 6 m/s PPL
 

Tuuloksen kesäkonsertissa käyskenneltiin barokkipuutarhassa

Tuuloksen kesän zeniitti, Kesäkonsertti kuultiin ja koettiin viikko sitten jälleen Tuuloksen seurakuntasalissa. Konsertin teema oli barokkipuutarha. Konsertissa kuultiin italialaista, saksalaista ja ranskalaista barokkia.

– Italialainen barokkipuutarha on näistä kolmesta villiintynein, siellä saattaa näkyä erilaisia rönsyjä ja köynnöksiä ja jopa rikkaruohoja. Musiikillisesti virtuositeetilla briljeeraamista, tietynlaista hurjastelua, avasi konsertin juontanut Elina Hakala erilaisia barokkityylejä.

Tuuloksen XXV kesäkonsertin muusikot Johanna Isokoski, Sanni Antikainen, Anna Pulakka ja Kaisa Ruotsalainen. Kuva: Iina Harjula

– Saksalaisen musiikkipuutarhan ominaispiirre on monimutkainen arkkitehtuuri, joka muodostaa koristeellisista yksityiskohdista suuria kokonaisuuksia. Arkkitehtuuri liittyy siis muun muassa teosten rakenteisiin, kontrapunktin käyttöön ja polyfonian käsittelyyn, Hakala kuvaili puolestaan J. S. Bachin tapaa säveltää tiettyjen lainalaisuuksien mukaan.

Ranskalaiseen puutarhaan kuuluu kaunis ja elegantti muotoilu sekä selkeä, tarkkaan harkittu symmetria jossa viehättävät yksityiskohdat ovat olennaisessa roolissa. Ranskalaisen barokkimusiikin yleispiirre on tietynlainen svengi, eleganssi ja tanssillisuus. Musiikki vaikuttaa huolettomalta ja elegantilta, mutta todellisuudessa ranskalainen barokki on pullollaan esitysohjeita, yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, miten mikäkin korukuvio, trilli, juoksutus kuuluu soittaa. Musiikki perustuu tarkoin säädeltyyn estetiikkaan.

– Tämä vertautuu myös elämään Aurinkokuninkaan hovissa – oli tietty käyttäytymiskoodisto, jonka mukaan toimittiin. Luotiin tavallaan huolettomuuden illuusio, joka kuitenkin perustui tarkkoihin käyttäytymissääntöihin, Hakala kuvaili ranskalaista barokkia.

Tuuloksen kesäkonsertille on aina ollut ominaista, että musiikin välissä juontaja kertoo musiikista. Tälläkin kertaa Elina Hakala kertoi musiikin välissä myös barokin ajan sävellysmuodoista, kuten obligatoaaria, kantaatti ja triosonaatti.

Hakala kertoi myös jonkin verran barokkisoittimista. Esimerkiksi viulussa ja sellossa on suolikielet, jotka resonoivat herkemmin ja soivat puhuttelevammin kuin modernien jousisoittimien metallikielet. Jousi on lyhyempi ja siksi ketterämpi soittaa. Cembalossa ei ole äänenvoimakkuuden vaihtelua lainkaan, kaikki äänet soivat samalla voimakkuudella. Kun cembalisti soittaa voimakkaasti, hän soittaa paljon säveliä. Ja kun hän haluaa soittaa hiljaa, hän soittaa vähän säveliä.

Ensimmäiseksi konsertissa kuultiin Toccata: Toccata on sävellys, jonka avulla soittaja kokeilee soittimen tuntumaa, toccare tarkoittaa koskettaa. Nuottiin on kirjoitettu sävelkorkeudet ja rytmit, mutta esimerkiksi kappaleen tempon ja karaktäärin soittaja saa päättää itse. Cembalisti Sanni Antikainen kertoikin, että Toccataa ei välttämättä edes tunnista, kun joku toinen soittaa sen.

Uccellinin viulusonaatti La Luciminia Contenta – Tyytyväinen Luciminian yhteydessä Elina Hakala kertoi, mitä continuo tarkoittaa. Kappaleessa soitti brokkiviulisti Kaisa Ruotsalainen ja Sanni Antikainen soitti continuon.

– Continuon tehtävä on luoda bassolinja ja harmonia kontrastiksi soololinjalle. Harmoniapohja on kaikista olennaisin. Se määrittää, miten musiikki muotoillaan ja mihin se on menossa. Soittimet valitaan teoksen ja tilanteen mukaan. Mukana voi olla esim. sointusoitin, joko cembalo, urut, luuttu tai harppu ja matalaääninen soitin, esimerkiksi barokkisello tai -fagotti. Sen tehtävänä on tukea bassolinjaa. Continuonuottiin on kirjoitettu bassolinja ja cembalistin oikea käsi improvisoi merkittyjen sointujen pohjalta erilaisia kuviointeja.

Tuuloksen XXV kesäkonsertissa oli jälleen sali täynnä. Kuva: Iina Harjula

Tuuloksen kesäkonsertin järjestävältä ryhmältä on aikaisempina vuosina usein toivottu barokkikonserttia. Tänä vuonna toive saatiin toteutettua työryhmän jäsenen, kosketinsoitintaituri Sanni Antikaisen ja hänen ystäviensä  Johanna Isokosken, Kaisa Ruotsalaisen ja Anna Pulakan ansiosta. Sanni Antikasien soittamia Musorgskin Näyttelykuvia kiiteltiin viime vuoden 2017 konsertissa kovasti.

– Tuuloksen kesäkonsertissa on aina mielestäni poikkeuksellisen intiimi ja jotenkin keskusteleva tunnelma, mutta tänä vuonna barokkisoittimien luoma äänimaailma teki tilanteesta vielä aivan erityisen. Yleisö kiitteli kovasti barokkivalintaamme, kertoo Elina Hakala.

Konsertissa oli noin 80 kuulijaa. Pullakahvit tarjoiltiin edellisten vuosien tapaan pappilan puutarhassa. Kahvitus järjestettin yhteistyössä Tuuloksen seurakunnan kanssa.

Tuuloksen kesäkonsertti järjestettiin 25. kerran. Sen aloittivat aikoinaan nuoret pianistit Seppo Salovius ja Tommi Mursunen. Vuosien varrella Tuuloksessa ovat esiintyneet muun muassa laulajat Ritva Auvinen, joka oli kuuntelemassa tämän vuoden konserttia, Pia Freund ja Helena Juntunen. Vuonna 2009 taiteilijaprofessori Lasse Pöystikin esiintyi Tuuloksessa lausujan roolissa.

Tuuloksen kesäkonsertteja järjestää työryhmä, johon kuuluvat Sanni Antikainen, Elina Hakala, Iina Harjula ja Laura Wahlfors.

– Ilman Petri Laineen,  Tommi Mursusen, Sibelius-opiston,  Riitta Suvisuon ja Tuuloksen seurakunnan tukea konserttien järjestäminen ei kuitenkaan onnistuisi, lämpimät kiitokset kaikille, sanoo Elina Hakala.

Lammille.fi

 

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.