Teemu Keskisarja iloitsee internetin vihapuheesta

Teemu Keskisarja on historioitsija, joka ei pidä internettiä ollenkaan tarpeellisena välineenä. Ihan turha värkki koko netti. Mutta yhden asian vuoksi internet on hyvä olla olemassa, nimittäin vihapuheen vuoksi.

– Kun myrkylliset ja vaaralliset ajatuksensa saa kirjoittaa päästään ulos internetin keskusteluun vihapuheena, ne eivät räjähdä verenä ja aivoina ulos. Jos vuonna 1918 olisi ollut internet, voi olla ettei koko sotaa olisi tullut, sanoi Teemu Keskisarja Lammin kirkossa pitämässään luennossa maanantaina.

Kun nuoret naiset ja miehet vuonna 1918 kantoivat kiväärejä, on nykynuorten olalla selfiekeppi. Keskisarjasta tämä ei ole ollenkaan huono asia, vaikka se yleisön saikin nauraa hyrähtelemään.

Lammin kirkko on harvoin yhtä täynnä kuin viime maanantaina Teemu Keskisarjan Suomen itsenäistymisen ajan luennon aikana. Kuva: Susanna Mattila

Teemu Keskisarja kertoi pitäneensä viimeisen vuoden aikana noin sata luentoa, josta yhden ainoan kohdalla tuli mokattua. Luento oli ilmoitettu järjestettäväksi 12.2. Turvantalolla, joka täyttyikin ääriään myöten täyteen kuulijoista – turhaan. Luennoitsijan kalenterissa luki aivan toinen päivämäärä.

Toisaalta aikataulujen kanssa sählääminen aiheutti sen, että luento siirtyi Lammin kirkkoon, jota sekä Keskisarja että hänet tervetulleeksi toivottanut Vanajaveden opiston rehtori Outi Itäluoma kehuivat kauniiksi ja upeaksi miljööksi luennolle.

Teemu Keskisarjan vierailu Lammilla oli osa Vanajaveden opiston Suomen itsenäistymisen vaiheisiin liittyvää luentosarjaa. Luennot on järjestetty yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa, Lammilla yhteistyötahona oli Lammi-Seura.

Rehtori Outi Itäluoma toivotti Teemu Keskisarjan tervetulleeksi. Kuva: Susanna Mattila

Teemu Keskisarjaa oli tultu kuulemaan kaukaakin. Kirkkoon mahtuu noin 400 henkeä, ja osa kuulijoista jäi seisomaan kirkon sivustoille ja taakse. Pälkäneeltä tullut pariskunta kertoi käyneensä kuuntelemassa Keskisarjaa muuallakin, joten itsestäänselvästi tulivat Lammille toistamiseenkin. Poislähtiessä he totesivat odotusten täyttyneen tälläkin kerralla.

Teemu Keskisarja kertoi kirjoittaneensa useassa eri yhteydessä paljonkin Alfred Kordelinista, tosin eri teoksiin. Hän ei pitänyt Kordelinia lainkaan niin häikäilemättömänä liikemiehenä kuin yleensä häntä on kuvailtu.

– Mitä häikäilemätöntä on siinä, että ostaa konkurssipesiä ja myy käyttökelpoisen tavaran eteenpäin. Pitäisikö myymättömät tuotteet jättää mätänemään ennemmin kuin ottaa hyötykäyttöön, hän ihmetteli.

Vuonna 1917 Suomi oli Kordelinin ja hänenkaltaistensa liikemiesten ansiosta ihan toinen maa kuin suurina nälkävuosina. Talous, vientiteollisuus ja kulttuuri kukoistivat. Suomi ei siis ponnahtanut tyhjästä itsenäiseksi. Itsenäisyyden taustalla oli bolshevikkivallankumous, ja Suomi otti onnettarelta mitä ansaitsi.

Teemu Keskisarjan mukaan vuonna 1917 Suomi oli muun muassa Alfred Kordelinin kaltaisten liikemiesten ansiosta kypsä tavoittelemaan ja saamaan itsenäisyyden. Kuva: Susanna Mattila

Vuoden 1917 Suomi oli yhtenäisempi kuin nykyään. Myös sosiaalidemokraatit lähettivät Leninille vetoomuksen, että Venäjä tunnustaisi Suomen itsenäisyyden. Mitään syytä sotaan ei ollut, sosialistitkin saivat kaikki vaatimuksensa läpi torpparilaista kunnalliseen äänioikeuteen.

Mannerheimilta, Svinhufvudilta ja punaisten päälliköiltä Teemu Keskisarja haluaisi kysyä, että miten meni noin niin kun omasta mielestä. Yhtenäinen, vasta itsenäistynyt maa ajautui sotaan, joka vaati 38 000 uhria. Keskisarjan vastaus on tyly: Mannerheim ja jääkärit halusivat sotaa.

– Sodan sytyttävät ihmiset. Sota alkoi Mommilan veriteosta. Sotaa halusi Mannerheim, jolta oli mennyt työpaikka alta keisarillisessa armeijassa. Jääkärit olivat hiihtäneet Merenkurkun yli ja kärsineet preussilaista simputusta kolme vuotta, tulleet takaisin sukellusveneellä tai laivalla. Eivät he halunneet palata Lahteen suvun sahalle kirjuriksi tai talon kolmantena poikana lantaa luomaan. He halusivat seikkailulleen päätöksen, he halusivat sotaa.

Mutta on sodasta syyttäminen myös punikkejakin. Punikeilla nousi vallankumoushuuma hattuun, he halusivat vallankumousta vallankumouksen itsensä vuoksi. Sota näytti kasvonsa Suomessa kovin harvoin, edellisestä sodasta oli sata vuotta. Vaikka Keskisarja ei pidä jossittelusta, hän pohti olisiko Kordelinin jääminen eloon estänyt sodan tai murhan siirtyminen viivyttänyt sotaa.

Sodan loppuratkaisusta tuli verinen, sillä sodassa voittaja pääsee aina kostamaan kovimman kautta. Keskisarja on myös sitä mieltä, että meistä jokainen olisi vastaavissa oloissa valmis samanlaisiin tekoihin. Tämän hän todisti kuvailemalla punikkien tekoja nykyaikaan siirrettynä.

Sotavankien kuolemat vankileireillä olivat Keskisarjan mukaan tahallisia tekoja. Kurjissa oloissa eläneiltä vangeilta kiellettiin puhdas vesi, minkä vuoksi kulkutaudit pääsivät niittämään satoa.

Eniten loppuratkaisussa häntä ihmetyttää papiston rooli. Papit olivat yksituumaisesti valkoisen voittajan puolella, vaikka tuohon aikaan kaikki punikitkin kuuluivat kirkkoon.

– Miksi papit eivät olleet rauhantekijöitä, papit jos ketkä olisivat pystyneet estämään teloitukset. Mutta kukaan ei pistänyt tikkua ristiin. Paitsi teollisuusmiehet, jotka hakivat leireiltä väkeä työhön.

Kaiken kaikkiaan Suomi selviytyi vuoden 1918 sodasta hyvin, vain kolmessa kuukaudessa sota oli ohi ja jälkivaihe kesti toiset kolme kuukautta. Sen päättymiseksi tosin tarvittiin ulkovaltojen puuttuminen asiaan.

– Sodan jälkeen aloitettiin ennennäkemättömät uudistukset, joissa nykyiset sote-suunnitelmat ovat pelkkää piipertelyä. Syntyi ennennäkemätön menestystarina, Suomi eheytyi omaa hyvyyttään ja naapurinsa huonoutta, Keskisarja totesi.

Punakaartilaiset eivät kuolleet 1918 Stalinin tähden. Suomi oli Keskisarjan mukaan sata vuotta sitten yhtenäisempi kuin nyt,  kun maahanmuuttokriittisyys repii maata kahtia. Niin punaisten kuin valkoistenkin vainajien kuolinilmoituksissa käytettiin sanaa vapaus, minkä vuoksi sotaa voisi hyvin nimittää vapaussodaksi.

Saamme olla tyytyväisiä niistä selfiekepeistä, jotka nykynuorison olalla heiluvat.

Nimikirjoitusjono venyi tilaisuuden lopussa pitkäksi. Kuva: Susanna Mattila

Susanna Mattila
Lammille.fi