Pelkällä rakkaudella ei lammaskaan elä

Pekkolan tila Hauhon Miehoilassa on ollut olemassa vähintäänkin vuodesta 1733 saakka. Vähintäänkin, sillä aikaisempiakin tietoja on, mutta hajanaisia. Tilaa hoitaa järjestyksessään 13. isäntä Jani Pekkola, joka edustaa oman sukunsa yhdeksättä polvea.

Auni Pekkola, Siri Taalas (edessä), Jonni Pekkola ja Jani Pekkola toivottavat kyläilijät tervetulleiksi Avoimet maatilat päivänä ensi lauantaina. Kuva: Susanna Mattila

Maanviljelys on aina ollut monialaista puuhaa. Alkujaan elettiin omavaraistaloudessa, minkä vuoksi eläimiä oli jokaisella tilalla joka lajia. Väliin mahtuu hyvin lyhyt kausi erikoistumista, ja nykyään hyvin monet maatilat toimivat useamman kivijalan varassa.

Pekkola on kasvinviljelytila, jossa harjoitetaan myös koneurakointia, mökkivuokrausta, hoidetaan metsää ja tuotetaan lampaan lihaa ja villaa. Emäntä Siri Taalas työskentelee lisäksi Hämeen MTK:ssa ohjelmapäällikkönä Kestävää ruokaa ja kasvua Hämeessä -hankkeessa.

Lampaiden kasvatus tilalla alkoi, kun isäntäpariskunta keskusteli siitä, mitä eläimiä tilalle voisi ottaa. Isännän vanhemmilla oli ollut lypsykarjaa, mutta lampaisiin päädyttiin niiden helppouden vuoksi. Helppous on tosin osoittautunut suhteelliseksi käsitteeksi ajan ja kokemuksen karttuessa.

Auni Pekkola, 2 vuotta, ja tämän kevään karitsa. Kuva: Susanna Mattila

Tilalle muutti ensin kaksi lemmikkilammasta, Sini ja Mini. Nykyisin Pekkolassa on reilun sadan lampaan lauma, ja eläinten helppoudesta on jo toinen mielipide. Lehmiäkin hankittiin pari vuotta sitten kaksi, lemmikeiksi ja lihantuottajiksi. Niistä toinen on jo päätynyt lihoiksi.

– Se on ihan totta, että lampaat eivät pure eivätkä potki, pelästyessään ne korkeintaan lähtevät juoksemaan karkuun. Lehmät sen sijaan testaavat kaikenlaisia asioita, esimerkiksi saavatko he portin omin voimin auki. Toinen lehmistä poiki keväällä, mutta ei antanut vasikan imeä. Siinä tuli testatuksi sekin, miltä lehmän potku tuntuu pohkeessa, Siri Taalas kertoo.

Suuren osa vuodesta lampaat ovat helppoja, mutta karitsointiaikaan ihmisen valvovaa silmää tarvitaan 24/7. Kuukauden kestävän kevättalveen ajoittuvan karitsointiajan isäntäpari vuorotteli sohvalla nukkumisessa, sillä nukkui sohvalla ja heräsi parin tunnin välein tarkistamaan livevideolta lampolan karitsointitilanteen.

Ruskea Lissu-uuhi tulee mielellään rapsuteltavaksi. Kuva: Susanna Mattila

Pekkolan tilan lampaat ovat pääosin suomenlampaita, jotka ovat kuuluisia monikaritsaisuudestaan. Nelosia tulee usein, viitosetkaan eivät ole harvinaisuus. Lisäksi suomenlammas voi tulla tiineeksi myös keväällä, jolloin karitsoiminen syksyaikaankin on mahdollista.

– Monikkokaritsoiminen asettaa haasteita kartisoiden selviämiselle. Osa joudutaan ottamaan pulloruokintaan, kun emän maito ei riitä kaikille, kertoo Siri Taalas.

Tänä vuonna pulloruokinnassa on vielä kuusi karitsaa, mutta juhannukseen mennessä ne jo kirmaavat laitumella toisten karitsoiden kanssa.

– Tänä keväänä jouduin elvyttämään yhden karitsan. Se ei synnyttyään hengittänyt, mutta alkoi paineluelvytyksellä hengittämään ja juoksee nyt tuolla muiden mukana, Taalas jatkaa.

Lampaiden helppous tuotantoeläiminä on näennäinen asia myös muulloin kuin karitsointiaikaan. Lampurin on tiedettävä elämistään yhtä ja toista, jotta ne voivat hyvin.

– Pelkällä rakkaudella lampaat eivät voi hyvin. Lampaiden hyvinvointi edellyttää oikeanlaista ja riittävää ruokintaa. Lampurilla pitää olla myös silmää nähdä, milloin jokin asia on huonosti ja mitä sen korjaamiseksi voidaan tehdä, Siri Taalas sanoo.

Tilalla asustaa myös yksi lapinlehmä ja kaksi vasikkaa. Kuva: Susanna Mattila

Se että Pekkolan lampaat ovat suomenlampaita ja lehmät lapinlehmiä, on harkittu juttu. Tilalla halutaan säilyttää alkuperäisiä suomalaisia rotuja. Suomenlampaan arvostus on pikkuhiljaa noussut. Sen ominaisuutta useampaan karitsointiin vuoden aikana arvostetaan, mutta myös lihaa ja villaa. Jopa niin, että vientikin on alkanut vetää.

Pekkolan tilalla myydään tilauksesta karitsan lihaa, ja kaikki menee mitä voidaan teurastaa. Lihasta teetetään toisinaan myös purkkilihaa ja Maatilaliha Merosella lammasmakkaraa.

– Lampaan liha on grillattuna oikea herkku, ja muutenkin varsin helppoa laitettavaa. En ymmärrä mistä on tullut se ajatus, että lampaanliha maistuu villasukalta. Ehkä joskus lampaita on pidetty väärällä ruualla ja vähällä vedellä, jos maku on ollut tuo, Taalas arvelee.

Omien lampaiden villoja ei ole värjätty eikä vahvistettu nylonilla. Siri Taalas on koordinoinut lauantaisen Avoimet maatilat -päivän. Kuva: Susanna Mattila

Myynnissä on myös lampaan taljoja ja villalankaa, lampaan omissa luonnollisissa väreissä. Tilalla on vanhaan päärakennukseen kunnostettu yksi huone myymäläksi, jossa voi vierailla Hämeenlinnan seudun Avoimet maatilat -päivänä 15.7.klo 10–14.

Avoimet maatilat järjestetään tänä vuonna Hämeenlinnan seudun MTK-yhdistykset ja Kanta-Hämeen Metsänhoitoyhdistys. Avoinna on yhteensä 17 kohdetta. Ydin-Hämeessä voi vierailla Pekkolan tilan lisäksi Hauholla Rinteelän tilalla Eteläisissä, Peltosirkun tilalla Alvettulassa, Setälä-Eerolan tilalla Tuuloksessa, Alastalon luomutilalla, Pakaraisen lypsykarjatilalla ja Kuusamon mansikkatilalla Lammilla sekä lähiruokamyymälä Myllyn kuppi & kakussa. Muut vierailukohteet selviävät Avoimet maatilat -nettisivustolta ja Lammille.fin tapahtumakalenterista.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuun 2017 Niskavuoren Sanomissa.

Susanna Mattila
Lammille.fi