Hauholla päästiin tavoitteeseen – juhlallinen kunniavartio saatiin kokoon
Hauholla päästiin tavoitteeseen ja jokaisella 189 sankarihaudalla seisoi lumipukuun pukeutunut ikätoveri kunniavartiossa Suomen sadannen itsenäisyyspäivän seppeleenlaskussa. Jokainen kunniavartiolainen laski haudalle Hauholla talkootyönä tehdyn seppeleen. Kuvan jälkeen Suomen kuntaliiton toimitusjohtaja, hauholaisen Jari Koskisen puhe sankarihaudoilla.
Lumipukuinen kunniavartio kellotapulista kuvattuna. Kuva: Jouni Lehtonen
Hauho 6.12.2017, Itsenäisyyspäivän tilaisuus sankarihaudalla.
Osasto, seppele laske
Suomi, itsenäinen isänmaamme täyttää tänään sata vuotta. Itsenäisyyden juhlavuotta on vietetty koko vuoden erilaisten tilaisuuksien merkeissä teemalla yhdessä, tillsammans. On pidetty seminaareja, laulettu lauluja, paalattu heiniä sinivalkoisiin muoveihin, valaistu rakennuksia ja jopa tunturi sekä vietetty yhteisiä kahvihetkiä. Hyvä niin, koska sata vuotta itsenäisyyttä on todella arvokas asia. Sitä kannattaa juhlia kunnolla. Liputussääntöjäkin muutettiin täksi itsenäisyyspäiväksi. Suomen satavuotinen itsenäisyys on saanut paljon myös kansainvälistä huomiota. Sekin on hyvä asia, näin maamme tunnettuus kasvaa entisestään.
78 vuotta sitten tilanne oli aivan toisenlainen. Itsenäisyyspäivää vietettiin täysin erilaisissa tunnelmissa. Talvisota oli alkanut marraskuun viimeisenä päivänä ja ensimmäiset menetykset oli kohdattu. Ensimmäinen hauholainen sankarivainajakin oli kaatunut 5. Joulukuuta. Talvisota kesti ne kuuluisat 105 päivää. Rauhanehdot olivat ankarat, mutta ne oli pakko hyväksyä. Rauhanaikaa kesti reilun vuoden verran jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941.
Taistelemalla ja suurilla uhrauksilla suomi säilytti itsenäisyyden. Itsenäisyyden, jota tänään voimme juhlia sinivalkoisen lipun liehuessa vapaana tangossa.
Sodissa kaatui yli 90.000 suomalaista sotilasta. Nämä sankarivainajat lepäävät yli 600 sankarihautausmaassa eri puolella suomea. Täällä hauholla on 189 hautakiveä. Sen lisäksi 9 sankarivainajaa on haudattu sukuhautoihin. Tänään arviolta noin 40 sankarihautausmaalla järjestetään erityinen kunniavartio. Hauho on siis yksi näistä paikkakunnista. Voimme olla siitä ylpeitä. Mutta mikään ei tapahdu itsestään, aina tarvitaan puuhamiehiä ja puuhanaisia, jotka tarttuvat toimeen. Suurkiitokset teille hauholaisille aktiiveille, jotka olette aikaan saaneet tämän ikimuistoisen hetken. Kiitos myös teille kaikille, jotka osallistutte kunniavartioon hauholaisten sankarivainajien haudoilla.
Kunniavartio kertoo omalla, karulla tavallaan sen, että menetimme sodissa paljon nuoria miehiä. Miehiä, joilla kaikilla oli unelmia ja haaveita omasta elämästään. Heillä oli omaisia, äitejä, isiä, sisaruksia ja ystäviä. Joillakin saattoi olla vaimo, ehkä lapsiakin. Heidän kohtalokseen koitui olla se sukupolvi, joka joutui uhrautumaan suomen ja suomalaisten puolesta. Heille me olemme ikuisesti kiitollisia. Veikko lavin evakon laulussa lauletaan ”meitä vastaan marssi nuoret suomen soturit, heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit” . Lapsenkasvoisia olivat vänrikit, mutta niin olivat sotilaatkin. Ja nuoria ovat myös nuo kunniavartion osallistujat. Sellaisia olivat ne sankarivainajatkin. Sota on kamala asia.
Me suomalaiset olemme saaneet elää nyt rauhan aikaa yli 70 vuotta. Olemme siitä kiitollisia. Pitkästä rauhan ajasta huolimatta meidän täytyy pitää silmämme auki. Maailma on täynnä erilaisia konflikteja, kahakoita, terrorismia ja niin edelleen. Suomi haluaa olla sillanrakentaja, sovittelija ja neuvottelija. Me tunnemme oman historiamme ja siksi arvostamme rauhaa. Me kaikki toivomme, että yhtään uutta hautakiveä ei tarvitse pystyttää sotien vuoksi. Ei enää sankarivainajia, ei nuoria eikä vanhoja.
Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille!
Jari Koskinen
1 kommentti
Jätä vastaus
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.
Olin työni takia pääkaupunkiseudulla ja tuli puheeksi meidän hauholaisten komeasti onnistunut kunniavartiosto itsenäisyyspäivänä. Joku ” viisas” psykologi oli oikein ääneen pohtinut, että saavatkohan nuoret pojat ja miehet traumoja, kun joutuvat suorittamaan tällaista tehtävää. Kysyin kolmelta mukana olleelta pojaltani, että tuliko pahakin trauma. Kaikki sanoivat: ” Jumalauta, se psykologi voisi kysyä vielä elossa olevilta veteraaneilta, millainen trauma tuli, kun aseveli viereltä kaatui ja itse jäi henkiin” . Totesimme, että oli paljon helpompi olla hetki siinä kiven vieressä, kuin kaikkien erilaisten vaiheiden jälkeen siellä kiven alla. Hyvää seuraavaa itsenäistä sataa vuotta myös kaikille psykologeille!