LUKIJALTA: Hoitajapula on ratkaistavissa

Vuodenvaihteessa aloittaneet hyvinvointialueet tuskailevat pahenevan hoitajapulan kanssa.

Pohditaan pitäisikö koulutuspaikkoja vielä merkittävästi lisätä vai olisiko ulkomailta massoittain hankittava ”halpatyövoima” ratkaisu pahenevaan hoitajapulaan? Ihmetellään myös miksi iso määrä hoitajia on irtisanoutunut ja hakeutunut muille aloille.

Eroon hoitajapulasta ja suuresta vaihtuvuudesta päästäisiin huolehtimalla kolmesta asiasta:

1.Työmäärä on kohtuullinen. 2. Palkkaus on työn vaativuuteen nähden oikeudenmukainen ja elämiseen riittävä. 3. Jokaisella työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa työoloihin yksilölliset tarpeet huomioiden.

Työmäärän kohtuullisuutta voitaisiin huomattavasti parantaa jo sillä, että hoitohenkilöstö voisi keskittyä olennaiseen eli ihmisten hoitamiseen.

Eduskunta säätää vuosittain satoja uusia lakeja. EU syytää kiihtyvällä tahdilla uusia asetuksia ja direktiivejä.

Hyvinvointialueilla tullaan aloittamaan vuosittain kymmeniä kehittämishankkeita ja uudistuksia, joiden edistämiseksi perustetaan jatkuvalla syötöllä työryhmiä ja palkataan konsultteja.

Julkisella puolella myös tietojärjestelmät vaihtuvat koko ajan. Juuri kun vanha järjestelmä on alkanut toimia ja työntekijä on sen oppinut, lisenssi vanhenee ja järjestelmä vaihdetaan uuteen toimimattomaan.

Edellä mainituista seikoista johtuen iso osa työajasta menee koulutuksissa, kehittämispalavereissa ja järjestelmien kanssa tuskaillessa.

Tiedon tulva, muutosten määrä, tietojärjestelmien toimimattomuus ja jatkuva epävarmuus omasta hallinnollisesta osaamisesta aiheuttaa ylimääräistä stressiä sen lisäksi, että varsinainen työ eli ihmisten hoitaminen jää tekemättä.

Jo muutaman kuukauden poissaolon aikana “kaikki” on muuttunut, vaikka varsinainen työ on säilynyt ennallaan.

Hyvinvointialueiden hallintohimmeliä ja johtajien määrää tarkastellessani tulin vakuuttuneeksi siitä, että työntekijän hallinnollinen tuska ei ole ainakaan helpottamassa.

Sama pätee valtion lainsäädännön valmisteluun, jossa erilaista kovapalkkaista asiantuntijaa ja erityisavustajaa on palkattu niin, että päät yhteen kolisee.

Valmistelevien virkamiesten jatkuva lisääminen, organisaatioiden koon kasvattaminen ja lisääntynyt tarpeeton uudistaminen on johtanut siihen, että perustasolla tyntekijöiden aika menee pääosin epäolennaiseen paperin pyörittämiseen.

Idioottimaisista muutoksista johtuen työntekijät väsyvät ja hakeutuvat helpommille aloille, joissa on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja työoloihin.

Edellä mainitut ilmiöt koskettavat hoitajien ja lääkärien lisäksi esim. opettajia, poliiseja, syyttäjiä, pelastajia, sosiaalityöntekijöitä ja kaikkia muita julkisen puolen työntekijöitä.

Tärkeintä työssä tuntuu olevan jatkuva organisaation hallinnollinen, tietotekninen tai lainsäädännöllinen muutos ja tilastojen tuottaminen. Toissijaista on se miten aikaa riittää varsinaisen työn eli asiakaspalvelun tekemiseen.

Hallinnon tärkeyden korostuminen näkyy myös rekrytoinneissa. Poliittisista velvoitteista ylikuormittuneen johdon ja hallinnon rekrytoinnit tehdään heti, mutta suorittavan portaan paikat jätetään täyttämättä tai täytetään määräaikaisina.

Myös sopeutuksessa ainoastaan suorittavaa porrasta vähennetään. Ilmeisesti päättäjille sillä ei ole niin väliä onko hoitajia riittävästi tai saako kansalainen hädässään poliisin tai pelastuksen apua, kunhan johto ja hallinto pelaa.

Muutos tilanteeseen voidaan saada ainoastaan päättämällä poliittisesti byrokratian vähentämisestä, muutostahdin hillitsemisestä ja hallinnollisten velvoitteiden vähentämisestä. Huhtikuussa on valinnan aika.

Rami Lehtinen (ps.), eduskuntavaaliehdokas