Yhdistys menee, mutta toiminta säilyy

Lammin-Tuuloksen sotainvalidien naisten kerho kokoontui lokakuussa Kaisa Maasillan kotona. Yhteisessä hetkessä muisteltiin edesmenneitä toimijoita ja keskusteltiin yhdistymisestä Hämeenlinnan seudun sotainvalideihin. Lammin-Tuuloksen osastossa on enää kolme sotainvalidia, Kaisa Maasilta, Aaro Heikkilä ja Risto Matoniemi sekä 28 leskeä. Kaikki jäsenet ovat antaneet suostumuksensa jäsenyyden siirtämiselle Hämeenlinnan seudun sotainvalideihin.

Sotainvalidien naisten kerhoon kokoontuivat Sirkka Matoniemi, Maila Selonen, Elina Sipilä, Hellevi Saarinen, Aune Seppälä, Taina Kolu, Kaisa Maasilta, Vuokko Vaari ja Impi Pihlajamäki. Kuva: Susanna Mattila

Yhtenä keskustelun aiheena oli myös sotaan liittyvien muistojen tallettaminen. Sotamuistoesineiden ei toivota joutuvan kirpputoreilla myytäviksi, vaan jokaisen tulisi sopia niiden säilyttämisestä. Sotainvalidimerkit on hyvä antaa vanhimman tyttären säilytettäväksi, samoin miesten merkkien säilymisestä on huolehdittava. Sotainvalidien viiriä ei myöskään saa myydä. Jos ei ole kenelle luovuttaa, lippu tulee polttaa ja muut osat muuten hävittää.

Lammin-Tuuloksen sotainvalidien sihteerinä pitkään toiminut Impi Pihlajamäki muistutti, että asiat hoituvat jatkossa aivan niin kuin ennenkin. Sotainvalidien naisten kerho voi kokoontua kuten ennenkin, ainoastaan hallinto siirtyy Hämeenlinnaan. Pihljamäki tunnustaa olevansa helpottunut, kun yhdistyksen käytännön asioiden hoitaminen siirtyy toisten käsiin.

– Kaikki edut säilyvät ennallaan, ja toimintaa voidaan järjestää omien voimien mukaan, hän selvittää.

Säännöllisiin tapaamisiin eivät kerholaiset tunteneet enää voimiensa riittävän. Mutta Hämeenlinnan veljesmajalle mahdollisesti tehtävä kesäretki sai kannatusta. Hämeenlinnan sotainvalidien veljesmaja on Vanajanlinnan vieressä, Katumajärven rannassa. Lammin-Tuuloksen veljesmaja Neroskulmalla on jo vuosia sitten myyty eteenpäin, kun jäsenet eivät enää jaksaneet huolehtia kiinteistöstä.

Loppuvuoden aikana Pihlajamäki käy läpi yhdistyksen arkiston ja ne siirretään Hämeenlinnaan maakunta-arkistoon. Arkistojen läpikäyminen ei ole lainkaan raskasta 85-vuotiaalle Pihlajamäelle. Päinvastoin, hän kertoo nauttivansa työskentelystä.

Susanna Mattila
Lammille.fi