Perjantai 02.12.2022
Nimipäivät: Anelma, Unelma
Lammi
Melkein pilvistä
-3°C
Tuuli: 4 m/s E
 

Lammin asutuskehitys tiiviistä ryhmäkylistä hajanaisiin hajakyliin

Lammilaissyntyinen Juha Riihiranta on tutkinut jatko-opintoihinsa liittyvässä opinnäytetyössään Lammin pitäjän asutushistoriaa 1600-luvulta 1800-luvulle. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten vanhoja väestöluettelotietoja on mahdollista hyödyntää uuden ajan maaseutuasutuksen paikantamisessa ja pitkän ajan asutuskehityksen rekonstruoinnissa.

– Historiallisesti merkittävimpiä väestöluetteloita Suomessa ovat olleet valtion laatimat maa- ja henkikirjat sekä kirkolliset rippikirjat. Lammi valikoitui tutkimukseni kohdealueeksi paitsi omasta mielenkiinnostani, myös siksi, että se on monipuolisen asutushistoriansa ja maantieteellisen sijaintinsa vuoksi varsin edustavaksi esimerkiksi länsisuomalaisen maaseutualueen asutuskehityksestä. Olen kotoisin Kataloisten kylältä Lammilta, ja työskentelen nyt maankäytön suunnittelun projektipäällikkönä Espoossa, kertoo Juha Riihiranta.

Kuvasarja havainnollistaa Lammin asutuskehitystä. Kuvasarja: Juha Riihiranta

Kuvasarja havainnollistaa Lammin asutuskehitystä. Kuvasarja: Juha Riihiranta

Tutkimuksessa esitetään merkittävälle osalle väestöluetteloihin kirjatuista lammilaisasumuksista yksityiskohtainen sijainti poikkileikkausvuosina 1694, 1773 ja 1855. Ensimmäinen ajankohta kuvaa aikaa ennen ruotujako- ja torpparilaitosta, toinen aikaa ennen isojakoa ja talonpoikaistorppia sekä kolmas torpparilaitoksen suuruuden ja toisaalta isojaon jälkeistä siirtotila-aikaa. Lammin väestöluettelotietojen paikantamisessa on hyödynnetty muun muassa eri-ikäisiä suurimittakaavaisia karttoja, kiinteistönmuodostumistietoja, asumusten haltijaketjuja ja asumusnimien sijaintiviittauksia.

– Käytettävissä olevaan historialliseen kartta-aineistoon liittyy paljon puutteita ja rajoituksia, ja niinpä suomalaisasumukset on merkitty karttoja kattavammin ja yhteismitallisemmin erilaisiin väestöluetteloihin paikoin 1900-luvun alkupuoliskolle asti. Esimerkiksi suurimittakaavaisten isojakokarttojen mittaukset ajoittuvat lammilaiskylissä yli 70 vuoden ajanjaksolle 1770-luvulta aina 1840-luvulle saakka, Riihiranta kertoo.

Väestöluettelotiedot tuovat lisäarvoa erityisesti 1800-luvun asutuksen tarkastelemiseen ja maaseudun haja-asutuskehityksen tutkimiseen. Tehtyjen paikannusten perusteella maisemassa omina kokonaisuuksinaan erottuvien asumien määrä on kasvanut Lammilla moninkertaisesti tutkimusajanjakson aikana.

Samalla Lammin asutusrakenne on kehittynyt tiiviistä ryhmäkylistä hajanaisiin hajakyliin, joissa asumukset ovat sijainneet yksittäisasumuksina pitkienkin välimatkojen päässä toisistaan.

Väestöluettelotietojen avulla tehtyjä asumuspaikannuksia voidaan hyödyntää maankäytön suunnittelussa, historian- ja maisemantutkimuksessa, nimistösuunnittelussa sekä arkeologisissa tutkimuksissa. Tutkimus on todennäköisesti mainio tietolähde myös lammilaisille asukkaille ja sukututkijoille.

Väestöluetteloiden epäsuoria sijaintitietoja, kuten talon- ja torpannimiä, on mahdollista muuttaa koordinaattien avulla ilmaistuiksi suoriksi sijaintitiedoiksi yhdistämällä väestöluettelotietoja eri-ikäisten suurimittakaavaisten karttojen merkintöihin. Väestöluettelotietoja on aikaisemmin yhdistetty historiallisen karttamateriaalin tietoihin ja käytetty lähinnä myöhäiskeskiaikaisen ja uuden ajan alun asutuksen paikantamiseen.

Tällaisia tutkimuksia on hyödynnetty ensisijaisesti arkeologisen työn tai seudullisen suunnittelun pohjamateriaalina. Nyt valmistunut tutkimus osoittaa, että samaan tapaan myös myöhemmän uuden ajan asutuksen paikantamisessa 1600-luvulta 1800-luvulle on järkevää hyödyntää väestöluetteloiden sisältämiä epäsuoria sijaintitietoja.

Tutkimus on saatavilla painettuna kirjana hyvin varustetuista kirjakaupoista. Kirjassa on yhteensä 33 mittakaavassa 1:40 000 (A4) tuotettua värillistä rekonstruktiokarttaa Lammin asutuksesta vuosina 1694, 1773 ja 1855. Lisäksi kirja sisältää lähes sata mustavalkoista otetta Lammin alueelta valmistetuista kartoista 1600-luvulta 1900-luvulle. Talojen, tilojen ja torppien sijaintien paikantamisessa käytettyjä menetelmiä ja lähteitä selostetaan kylä- ja asumuskohtaisesti.

Tutkimus on tallennettu myös sähköisenä Theseus-verkkokirjastoon. Pdf-julkaisussa on käytetty painetusta kirjasta poikkeavaa taittomallia, ja esimerkiksi liitekartat on esitetty isokokoisina yksilehtisinä karttoina.

Lammille.fi

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.