Hämeen eksoottisin kaunotar

Hevospierettämänmäki Tuuloksessa on hevosenkengänmuotoinen harjualue. Erikoisesta nimestään huolimatta mäenrinteillä kasvaa jotain todella kaunista – suuret kylmänkukat loistavat mäenrinteessä kuin vieraat toisesta maanosasta.

Kangasvuokolle, kylmänkukalle ja niiden risteymälle suotuisat olosuhteet tarjoava rinnealue on suojeltu. Hevospierettämänmäessä kukkaset puskevat maasta aikaisemmin kuin muualla, tänä vuonna risteymät olivat kukassa jo huhtikuun puolessa välissä.

Hämeen kylmänkukan ja kangasvuokon risteymä on keväisessä luonnossa eksoottinen näky. Suuret kukat loistavat lumen alta paljastuneessa maastossa Hevospierettämässä. Kuva: Susanna Mattila

Harjualueella käy paljon vierailijoita ihastelemassa kukkasia. Tänä keväänä esiintymät on numeroitu ja merkitty, ja alueelta on poistettu Ely-keskuksen luvalla tervaleppää. Vaikka esiintymät on merkitty, kannattaa alueella kulkevien silti katsella jalkoihinsa. Kukkaset ovat mestareita maastoutumaan.

Ympäristöasiantuntija Heli Jutila Hämeenlinnan kaupungilta kertoo, että Hevospierettämän luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksissä on erityisesti huomioitu kylmänkukan suojelu. Tämän vuoksi kylmänkukkia, risteymiä ja kangasvuokkoja selvästi varjostavien puiden taimien, pääosin harmaaleppien, poistaminen on mahdollista.

Katinka Vloon ja Heli Jutila Hevospierettämän suojelualueella työn touhussa. Esiintymät on merkitty ja numeroitu tänä keväänä. Kuva: Väinö Raikko

Heli Jutila on hakenut ja saanut tutkimusluvan Hevospierettämälle, Kilparistille, Kellotapuliin ja muutamille muille esiintymille. Lupaan sisältyy myös alueiden hoidon mahdollisuus. Hoitotoimenpiteitä on tehty tänä keväänä Hevospierettämällä pääsiäisestä alkaen. Muiden alueiden maanomistajin kanssa on tarkoitus myös neuvotella hoitotoimien tekemisestä.

Kylmänkukan ja kangasvuokon risteymän lehdet ovat ikivihreät, kuten kangasvuokolla. Risteymän väri vaihtelee hieman vaaleasta sinisestä lähelle kylmänkukan tummempaa väritystä. Kuva: Susanna Mattila

Kylmänkukkien, kangasvuokkojen ja risteymien määrä (kukkivat ja kukkimattomat yksilöt) ja kukkien määrä on ollut Heli Jutilan tutkimuskohteena jo pitkään. Tutkimusta kylmänkukista tekee parhaillaan myös hollantilainen Katinka Vloon.

– Katinka Vloon tekee kandidaattityötään minun ja John Loehrin ohjauksessa. Hän tutkii paitsi yksilömääriä ja kasvustojen tiheyttä, tekee myös erilaisia mittauksia mm. kasvupaikkojen ympäristöoloihin kuten valaistukseen, rinteen suuntaukseen ja jyrkkyyteen liittyen. Lupa mahdollistaa näiden tutkimusten suorittamisen. Myös alueen maanomistajilta on lupa toimia näiden alueilla, mistä heille esitämme kiitoksen, toteaa Jutila.

Kylmänkukan paikan tunnistaa kuivuneiden lehtien perusteella. – Kukkien alut maastoutuvat niin hyvin, että niitä on ilman merkitsemistä vaikea havaita, toteaa Matti Siivonen. Kuva: Susanna Mattila

Kylmänkukkien itäisimmät esiintymät löytyvät Lammilta, Kilparistissä sijaitsevan hiekkakuopan rinteestä. Samaan aikaan kun risteymät loistavat vaalean sinisinä suurina ryppäinä Tuuloksen Hevospierettämässä, Kilparististä löytyy vasta muutamia nuppuja.

Kilparististä löytyy vain muutamia nuppuja huhtikuun puolessa välissä. Kuva: Susanna Mattila

Teppo Häyhän Alueellinen ympäristöjulkaisu vuodelta 2003, Uhanalaiset kasvit Kanta-Hämeessä tietää, että hämeenkylmänkukkien esiintymät ovat viime vuosina niukentuneet metsäkasvillisuuden umpeutumisen vuoksi. Kukka on aikaisemmin hyötynyt muun muassa metsälaidunnuksesta, kuloista ja varovaisista metsähakkuista. Levinneisyysalue ei kuitenkaan ole vielä juurikaan kutistunut.

Avohakkuut haittaavat kylmänkukkia hakkuita seuraavan kasvuston tihentymisen vuoksi. Myös metsälannoitus on kukille haitallista, sillä lannoittaminen aiheuttaa aluskasvillisuuden tihentymistä ja heinittymistä. Aiemmin myös kylmänkukkien poiminta ja siirrot puutarhoihin aiheuttivat tuhoa. Siirtämistä on tapahtunut jonkin verran lajin rauhoittamisen jälkeenkin.

Kilparistissä kukintoja jouduttiin siirtämään niiden säilyttämisen vuoksi. Siirretyt esiintymät voivat hyvin Kilparistissä, jopa paremmin kuin kasvavien puiden ja sammalen varjostamat lajitoverinsa samalla alueella.

Kylmänkukkien kukintoja siirretään vuonna 2004 Kilparistissä. Kukinnot voivat edelleenkin hyvin uudessa paikassaan. Kuva pinnakkaisista: Matti Siivonen

Vuonna 2003 hämeenkylmänkukan esiintymiä oli eniten Hauholla, yhteensä kuudessa eri paikassa. Kolmesta paikasta esiintymiä ei enää löydetty. Tuuloksessa kukkia löytyi kahdesta paikasta ja Lammilla yhdestä.

Kangasvuokon esiintymät keskittyivät Tuulokseen ja Tuuloksen ja Hauhon ja Tuuloksen ja Lammin rajamaille. Lammilla kangasvuokkoa oli löydetty myös Evolta ja läheltä Hämeenkosken rajaa. Risteymää esiintyy samoilla paikoilla kangasvuokon kanssa. Risteymää esiintyy Ydin-Hämeen lisäksi Janakkalassa.

Susanna Mattila
Lammille.fi