Torstai 19.09.2019
Nimipäivät: Reija
Lammi
Selkeää
2°C
Tuuli: 6 m/s PPL
 

Tuore Niskavuorineuvos ilahtuu, kun muutkin käyttävät itselle tehtyä latua

Pauli Rantasen ansiosta tavallisetkin sunnuntaihiihtäjät pääsevät Hauholla ladulle ilman pelkoa sijoiltaan menneistä nilkoista tai luunmurtumista. Urheilukentän ympäristössä kiertävä latu on nimittäin varsin haastava profiililtaan. 

Rantanen on mitannut kovimmaksi alamäkivauhdiksi lähes 50 kilometriä tunnissa. Täytyy olla aika kovakuntoinen ja taitava hiihtäjä, ettei siinä vauhdissa kaadu ja riko luitaan. Varsinkaan, jos mäki päättyy mutkaan.

Niskavuorineuvos Pauli Rantasen kodin seinässä on rakennusvuosi, 1984. Tuolloin Rantaset olivat asuneet Hauholla kaksi vuotta. Kuva: Susanna Mattila

Yrittäjänä Rantasella on ollut Euttutiellä halli, joka on jo useamman vuoden toiminut tukikohtana hiihtäjille ja luistelijoille. Omalla kustannuksellaan hän on tehnyt matkaluisteluradan ja noin kahden kilometrin mittaisen ladun kulkemaan pelloilla ja parin pienen lammen jäällä, jotta pääsee itse hiihtämään. Mutta latu ja luistinrata ovat kaikkien käytössä. 

“Sellaiset 500 kilometriä hiihdin viime talvena omalla ladulla. Ja mitä useampi käy latua hiihtämässä, sitä mukavammalta tuntuu,” hän kertoo. 

Paulin päivän hiihtojen perinne syntyi viisi vuotta sitten, kun Rantanen täytti 60 vuotta. Pyöreitä juhlittiin tietenkin hiihtojen merkeissä. Mukavalta tuntuu sekin, että vaikka halli on menossa myyntiin, on hiihtokontille luvassa paikka jatkossakin. 

Pauli Rantanen syntyi 65 vuotta sitten Tuuloksen puolella Juttilan kylässä. Koti oli aivan Hauhon rajalla. Niin liki, että kun kesällä tehtiin lehmille aitaa, välillä piti hypätä Hauhon puolelle. 

Lammin kunnanlääkäri Venho antoi Rantaselle luvan mennä kouluun jo 6-vuotiaana, niinpä hän oli vasta 14-vuotias lähtiessään Espooseen valtion ammattikouluun opiskelemaan. Kaksivuotisen pajakoulun jälkeen hän asui muun muassa Helsingissä, Parolassa ja Iittalassa. 

“Työskentelin 1980-luvun alussa Heinolassa konepajalla ja tienasin 15 markkaa tunti. Siellä hallissa, johon ei aurinko paistanut eikä kuu kumottanut mietin, että tätäkö haluan tehdä. Irtisanoin itseni ja siirryin Asikkalan kunnan töihin, ja tuntipalkka putosi lähes puoleen. Mutta sitä päätöstä en ole katunut,” hän kertoo. 

Asikkalassa Rantanen asui vaimonsa Arjan kanssa kunnan vanhainkodin yhteydessä olevassa asunnossa, ja sai asiakkaistaan pitkäaikaisia ystäviä. Kolme lapsista syntyi Asikkalassa ja heidän kummitätinsä ovat sieltä. 

“Vielä vuosia jälkeenkin päin Asikkalan vanhainkodissa asuvia pyörätuolimummoja pyyhkäisi meille päiväksi kyläilemään,” Rantanen kertoo. 

Hauholle Rantanen päätyi muuttamaan vuonna 1982. Hänen työmoraaliinsa kuuluu tehdä asiat niin hyvin kuin pystyy, mutta se alkoi Asikkalassa käydä raskaaksi. Asiakkaista tuli ehkä liiankin läheisiä. Tästä kertoo muun muassa se, että varsin monissa asikkalalaisissa hautajaisissa Rantanen on ollut kantajana vainajan toivomuksesta. 

“Siskoni asui Eteläisissä ja kysyin häneltä, onko siellä päin töitä. Hän tiesi, että kunnalla on paikka auki. Vaikka Tuuloksella ja Hauholla on varsin vähän keskenään tekemistä, juuret löytyivät kuitenkin täältä. Ja nyt en lähde täältä kulumallakaan,” Rantanen kertoo. 

Parin vuoden kuluttua muutosta Vihniöön valmistui omakotitalo, jossa Rantasen perhe kasvoi vielä neljällä lapsella. Hauhon kunnalla Rantanen työskenteli 18 vuotta, kunnes tunnollista työntekijää alkoi jälleen työmäärä uuvuttaa. Vaimo Arja oli perustanut kiinteistönhuoltoon keskittyvän toiminimen vuotta aikaisemmin ja töitä alkoi olla sen verran, että aviomies saattoi jättää palkkatyöt ja siirtyä yrittäjäksi. 

“Työsarkani olen koittanut koukkia niin hyvin kuin olen osannut. Mutta Hauholla olen koittanut varoa sitä, ettei työ vie kaikkea energiaa. Monellehan tänäkin päivänä talkkari on se ainoa omainen.” 

Tänä kesänä hän havahtui mattopyykillä outoon tunteeseen. Hetken tuota mietittyään hän ymmärsi, että tunnehan on kesälomafiilis. Pauli Rantanen jäi eläkkeelle vuoden alussa, ja viettää nyt ensimmäistä kesää vapailla pariinkymmeneen vuoteen. 

Pauli Rantanen tekee asioita oma urheiluharrastus edellä, mutta tuloksista saa nauttia kaikki muutkin. Frisbeetä heittelee isoisän kanssa kahdeksanvuotias Onni. Kuva: Susanna Mattila

Urheilu on ollut paitsi isä-Rantaselle, myös koko perheelle tärkeä harrastus. Sen eteen tehtyjä työtunteja ei ole laskettu. 

Omalla esimerkillään hän haluaa osoittaa, että ehdoin tahdoin ei tarvitse kenenkään jäädä paikoilleen vanhettumaan. Aktiivinen urheilumies on toiminut muun muassa ratamestarina useammassa urheiluseurassa Hauhon Sisusta Valkeakosken Hakaan. 

Niskavuorineuvoksen arvonimen kävi vastaanottamassa Arja-vaimo, sillä vastavalittu neuvos oli itse yhdellä Kalevan kierroksen kuudesta etapista – 30 kilometrin soudussa Virroilla. 

Kun perheen lapset olivat pieniä, Pauli Rantanen teki oman kodin ympäri kulkevan 97 metriä pitkän ladun. Hän kertoo pakottaneensa lapsia hiihtämisessä sen verran, että jos kisoihin oli lähdetty, osallistumista ei enää paikan päällä voinut perua. 

“Ehkä siitä on ollut se seuraus, että lapset ovat oppineet periksiantamattomuutta, tehdään loppuun asti. Seitsemästä lapsesta jokainen on ammatissa ja löytänyt paikkansa elämässä, siitä voi olla tyytyväinen,” hän toteaa. 

Vastavalittu Niskavuorineuvos ei sulata ylimielistä asennetta pitäjiä kohtaan. Pauli Rantanen toivoo, että pitäjissä asuvia kuunneltaisiin pitäjiä koskevissa asioissa. Se, että esimerkiksi hauholaisten hiihtoladun paikka päätetään kantakaupungissa paikallisia kuulematta, tuntuu urheilumiehestä ylimielisyydeltä. 

“Kaupungin latu on haastava maastoltaan, sinne eivät polvi- ja nivelvaivaiset ihmiset uskalla lähteä,” hän sanoo. 

Hauhon ympäristöstä parikymmentä vuotta parhaan kykynsä mukaan huolehtineena hänen on ollut vaikea katsoa, miten asiat hoidetaan nykyisin. Viheralueiden hoitoluokitukset on esimerkiksi laskettu niin alas, että jättipalsamit, lupiinit ja jättiputket alkavat villiintyä Hauhollakin. 

Yhdeksi vaikuttamiskeinoksi hän on havainnut yleisönosastokirjoittelun, vaikka on koittanut viime aikoina itseään toppuutella siinäkin asiassa. Kaupungin palautekanavan kautta viestien lähettäminen ei ole tuonut toivottua tulosta. 

“Kirjoitin palautekanavaan vuosi sitten Hauhotalon nurkasta, joka meinaa rikkinäisen sadevesirännin vuoksi tulla alas. Mitään ei ole tapahtunut, vaikka sain vastauksenkin, jossa luvattiin toimenpiteitä,” hän kertoo. 

Vuoden 2019 Niskavuorineuvos julkistettiin Niskavuoren markkinoilla lauantaina. Niskavuorineuvoksen tittelillä huomioidaan vuosittain henkilö, joka työllään ja esiintymisellään on tehnyt Hauhoa, hauholaisuutta ja yrittäjyyttä tunnetuksi.

Niskavuorineuvoksen arvonimen kävi vastaanottamassa Rantasen tytär. Vastavalittu neuvos oli yhdellä Kalevan kierroksen kuudesta etapista – 30 kilometrin soutumatkalla. 

Susanna Mattila
Lammille.fi
 

 

 

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.