Tuntematon, tuttu hyväntekijä

Lähes kaikki lammilaiset tietävät kuka on Anneli Törmälehto. Useimmalle ainakin hänen nimensä on tuttu. Joillekin hän on tuttu rippikoulusta, toisille seurakunnan kerhoista. Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien joukossa hänet tunnetaan suomenkielen opettajana.

– Olen aina tykännyt koulusta ja opettamisesta, Anneli Törmälehto kertoo.

Anneli Törmälehto opettaa suomenkieltä käsillä olevien esineiden avulla. Sattumalta kirjahyllystä löytynyt Pikku Prinssi sopii hyvin haastattelun teemaan. – Pikku Prinssikin oli muukalainen, tuli toiselta planeetalta, Törmälehto toteaa. Kuva: Susanna Mattila

Kun turvapaikanhakijoita alkoi tulla Lammille ja vastaanottokeskus perustettiin, oli Anneli vielä viimeistä vuottaan työelämässä seurakunnan nuorisotyöntekijänä. Hän perusti turvapaikanhakijoille kerhon, joka kokoontui Lammin seurakuntatalolla. Kerhossa hän tutustui perheisiin, jotka pyysivät ohjaajaa kotiin, antamaan yksityisopetusta.

– Jäin eläkkeelle seurakuntatyöstä, mutta työ jatkui perheissä. Jäin ikään kuin perinnöksi seuraaville tulijoille, kun perheet suosittelivat minua eteenpäin, uusille tulijoille, hän kertoo.

Anneli laskee, että viimeisten kuuden vuoden aikana oppilaita on ollut yhteensä 40. Todellisuudessa määrä on todennäköisesti suurempi, sillä yleensä oppilaana oli koko perhe, usein myös heidän naapureitaan ja tuttaviaan.

– Kerran eräs nuori afgaanimies oli kutsunut naapurinsa kuuntelemaan opetusta. Pian miehiä olikin jo monta opiskelemassa. Hyvin usein naiset ja lapset lähtivät opetuksen ajaksi pois, hän kertoo.

Anneli Törmälehto kertoo opetusvälineiden olevan aina esineitä ja asioita, joita on helposti käsillä. Jos pöydällä on kirja, hän ottaa sen käteensä ja kertoo suomeksi mitä tekee. Sellaisiakin oppilaita Törmälehdolla on ollut, joiden kanssa ei alkuun ollut mitään yhteistä kieltä.

– Mutta hyvin nopeasti oppilaat oivalsivat, mitä yritin sanoa, hän kertoo.

Oppilaiden kertomukset ovat olleet hyvin rankkaa kuunneltavaa. Kotimaata ei ole jätetty heppoisin perustein, vaihtoehtoina on todellakin ollut elämä tai kuolema. Monet ovat näyttäneet Annelille videoita matkastaan Suomeen, veneissä ja mutaisilla pelloilla rämpimässä. Syyt lähteä ovat olleet painavat, mutta niitä Anneli ei halua kertoa eteenpäin.

– Kertomukset olivat kovia. Ne kerrottiin hyvin varovaisesti. Joillakin oli myös tarve todistaa, etteivät he ole tulleet tänne viemään meidän työpaikkojamme ja rahojamme.

Omakin suomenkielen taito karttui opettaessa. Oppilaana oli toisinaan hyvin korkeasti koulutettuja ihmisiä, lääkäreitä ja arkkitehteja. Erityisesti hänelle jäi mieleen eräs arkkitehtipariskunta, joka halusi että kaikki asiat perustellaan kielioppisäännöillä. Joitakin miehiä hän vei mukaan talkoisiin, sillä monella oli kova tarve tehdä jotain hyödyllistä.

– Usein hyvin pienillä asioilla oli suuri merkitys. Yksi koskettava juttu oli, kun eräs pari vuotta Lammilla ollut pieni somalipoika kysyi minulta, että miten sinä saisit sen Joulupukin käymään meilläkin. No, sainhan minä.

Apu oli tarpeen usein hyvin pienissä, arkielämän asioissa. Esimerkiksi nuori turvapaikanhakijaäiti jätti kerran rattaat kerrostalon oven eteen. Suomalaiset huolestuivat, että kohta tulee sade ja rattaat ja lapsen rattaissa olevat vaatteet kastuvat. He yrittivät selvittää asiaa naiselle.

– Minun piti puuttua tilanteeseen ja kertoa, että nainen ei ymmärrä suomea. Hänen miehensä osaa hiukan suomea, joten kertokaa hänen miehelleen tämä asia.

Anneli Törmälehto on saanut myös kokea ymmärtämättömyyttä syntyperäisten suomalaisten taholta. Hänelle on sanottu, että miksi niiden muslimien luokse menet, kun eiväthän ne kristityistä piittaa. Mutta toisaalta myös turvapaikanhakijat ovat ihmetelleet hänen tarmoaan opettaa ja auttaa. Kun eräs perhe sai länsirannikolta asunnon, lähti Anneli mukaan auttamaan perheen elämää alkuun uudessa paikassa. Hän asui viikon perheen luona.

– He ihmettelivät, että voin tosiaankin ajaa 300 kilometriä autolla ja viettää viikon heidän apunaan, Anneli kertoo.

Työn kääntöpuoli on se, että perheet eivät yleensä viivy Lammilla kovin kauaa. Opettamisesta alkaa usein ystävyys ja kiintymys, joka katkeaa kun perhe muuttaa muualle. Perheiden lähtö Lammilta uuteen kotiin tuntuu sekä auttajasta että autettavista raskaalta. Yhteyttä toki pidetään, mutta välimatka väkisinkin harventaa yhteisiä hetkiä ja jää helposti kuulumisten vaihtamiseksi.

Nyt kun turvapaikanhakijoita on Lammilla vähemmän ja Törmälehdon naapuritalokin on heistä tyhjentynyt, on elämä muuttunut Pellavamakasiininkujalla hiljaisemmaksi. Tämän ovat monet Törmälehdon tuttavista ja naapureistakin haikeina todenneet.

Mutta vaikka turvapaikanhakijat vähenevät, opetettavat eivät. Viimeisen vuoden ajan Törmälehto on opettanut pääasiassa siirtolaisia. Hän muun muassa auttaa paria peruskoululaista koulutehtävissä. Esimerkiksi historian kirjoissa on paljon sellaista sanastoa, jossa tarvitaan kantasuomalaisen apua.

Auttamistyötä Anneli Törmälehto on tehnyt yksityishenkilönä. Hän sanoo, että yksityisyrittäjyys sopii hänelle. Silloin aikataulut voi määritellä itse.

Anneli Törmälehto palkittiin Vuoden lammilainen 2016 -tunnustuksella turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien hyväksi tekemästään auttamistyöstä. Törmälehto omisti palkinnon kaikille niille, joiden parissa hän on auttamistyötään tehnyt. Hän toivoi, että apua tarvitsevat pysyisivät siten meidän kaikkien mielissä.

Susanna Mattila
Lammille.fi