Opettaminen vaihtui perheyritykseen

Jorma Kääriäisen fanit saattavat huomata Rautanet Lammin työntekijöissä yhden, joka näyttää kummallisen tutulta. Tai sitten joku muistaa nähneensä hänet Lahden kaupunginteatterin lämpiössä. Jotkut jopa Kesäillanvalssi -ohjelmassa YLE 2:lla muutama vuosi sitten. Myös Ilpo Kaikkosen keikoilla häntä näkee. Nimittäin Esa Parikkaa, joka on ammatiltaan rumpali.

Esa Parikan musiikkiopinnot alkoivat lapsena Hämeenkosken kanttorin, Veikko Saaren opissa. Soittimena oli piano. Opinnot jatkuivat 11-vuotiaana Lahden konservatoriossa, mutta soitin vaihtui lyömäsoittimiin. Musiikin perustutkinnon suoritettuaan hän jatkoi ammattiopintoihin. Opiskelun loppuvaiheessa alkoi tulla keikkaa, muun muassa Lahden kaupunginteatterissa ja -orkesterissa.

– Niihin aikoihin olin sellaisessa bändissä kuin Teemu Harjukari ja Taivaanrannanmaalarit. Juu, nimi oli pitkä ja se oli vähän ongelmakin, Esa naurahtaa.

– Taivaanrannanmaalareiden kanssa tehtiin pari kesää Kesäillanvalssia, hän jatkaa.

Esa Parikka on keikkamuusikko ja rautakauppias. Perheyrityksessä työskentely on mukavaa vastapainoa keikkailulle. Kuva: Esa Parikan kotialbumi

Esa soitti myös muissa bändeissä ja eri artistien kanssa. Rumpali tipauttelee sellaisia nimiä kuin Diandra, Jari sillanpää, Sami Saari, Jore Marjaranta ja Mato Valtonen. Keikkailun ohessa Esa opetti konservatoriolla.

– Samoihin aikoihin, kun vanhemmat muuttivat Rautanetin Lammille, ajauduin itsekin mukaan perheyritykseen, Esa kertoo.

Työ rautakaupassa tuntui mukavalta vastapainolta keikkailulle, ja työ lyömäsoitinopettajana jäi. Esalla oli kokemusta rautakaupan hommista jo lukiovuosilta, jolloin hän oli kaupalla kesätöissä. Yrityksen muutto osui sopivaan kohtaan, ja yksi ongelmakin tuli ratkaistuksi.

– Olin kaivannut jotain muutosta elämään. Keikkailun ja opetuksen yhdistäminen tuntui vaikealta. Opetustyötä täytyy valmistella paljon, ja viikonlopun keikan jälkeen joutui joskus lähtemään niin sanotusti samoilla silmillä opettamaan, hän kertoo.

Rautakaupan työt ovat tarpeeksi erilaisia keikkamuusikon työhön verrattuna. Lisäksi perheyrityksessä on mahdollisuus joustaa. Kuva: Susanna Mattila

Rautakaupassa saa tehdä monenlaisia töitä. Esimerkiksi etsiä tavarantoimittajia, tehdä tilauksia, palvella asiakkaita. Työ on myös tarpeeksi erilaista kuin keikkamuusikon työ. Ja ennen kaikkea perheyrityksessä on aina mahdollista joustaa ja järjestellä töitä.

– Jos tämä ei olisi perheyritys, voi olla että en olisi ikinä lähtenytkään tähän mukaan, Esa arvelee.

Myös omalle perheelle jää nykyisin enemmän aikaa, kun aikataulut eivät ole sidottuja opetustyöhön. Esa asuu Lahdessa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Vanhin on seitsemän, keskimmäinen viisi ja nuorimmainen vasta 8 kuukauden ikäinen.

– Yöunista on kieltämättä joutunut hieman tinkimään. Työmatka Lahdesta Lammille ei kuitenkaan tunnu miltään, keikalle voidaan lähteä esimerkiksi Ouluun ja tulla vielä takaisinkin.

Ja jos keikkamatka taittuu bussilla, ehtii matkan aikana hyvin vaikkapa päivittää yrityksen nettisivuja.

Tällä hetkellä Esa keikkailee eniten Jorma Kääriäisen kanssa. Keikkoja tulee vuoden mittaan tehtyä 60–80 kappaletta. Lisäksi hän kiertää myös Idols-tähti Ilpo Kaikkosen kanssa. Teatterin puolella tällä hetkellä työllistää Elvis-musikaali Love Me Tender Lahden kaupunginteatterissa. Yhteensä keikkoja tulee vuoteen noin 130.

– Olen tosi tyytyväinen ja iloinen, että olen saanut työskennellä niin hyvien ja taitavien soittajien kanssa. Siinä on itsekin pakko kehittyä, kun soittokaverit ovat hyviä.

Ilpo Kaikkosen kanssa keikalla. Kuva: Esa Parikan kotialbumi

Klassisesta koulutuksesta on Esa Parikan mukaan hyötyä etenkin teknisen osaamisen hiomisessa. Klassisella puolella opiskelutyyli on sellainen, että perusasioita treenataan niin kauan että ne sujuvat. Yhtä liikettä saatetaan hakea tuntikausia. Tarpeellinen määrä toistoja vie liikkeen hermoston ja lihaksiston syvään muistiin.

– Tekniikka on pohja kaikelle, mutta sitä ei opita viikossa. Nykyisin opiskelijat usein haluavat osata kaiken heti. Siinä on vaaransa. Sillä jos soittamisessa ei ole yhtään haastetta, voi mielenkiintokin loppua aika äkkiä.

Jos jostain, niin musiikkityylien vastakkainasettelusta voitaisiin Esa Parikan mukaan luopua. Hänelle musiikki on musiikkia, olipa se klassista tai niin sanottua kevyttä.

– Musiikki yhdistää kaikenlaisia ihmisiä. Ei ole väliä mistä tulet tai mitä kieltä puhut, kun otetaan soittimet käteen voidaan kommunikoida musiikin avulla, hän sanoo.

Susanna Mattila
Lammille.fi