Luontokuvaus tuli ja vei

Tuuloslainen Väinö Raikko ja hausjärveläinen Anu Juuri saivat pari vuotta sitten kutsun tuoda töitään esille Kimmo Kaloisen navettagalleriaan Rapooseen. Anu on harrastanut monipuolisesti maalausta ja Väinö eli Väiski valokuvannut viimeiset 40 vuotta.

Kuvaavat kaverukset. Yhtään riitaa ei ole reissussa tullut, kertovat Väiski Raikko ja Anu Juuri. Kuva: Anne Järvi

– Näyttelyn karonkassa Väiski kysyi, että haluatko kokeilla ja antoi minulle kameransa. Ei ehkä olisi pitänyt, sillä se oli sitten menoa, muistelee Anu.

– Olin aiemminkin kuvannut aiheita, joita aioin maalata. Mutta nyt pääsin kokeilemaan kunnollista kameraa, jossa on sellainen putki, jolla jo saa jotain aikaankin. Innostuin valtavasti. Ajattelin, että kunhan otan tarpeeksi hyvän kuvan, ei tarvitse maalatakaan enää. Tosin en ole maalaamista hylännyt, Anu selvitää.

Anu hankki oman kameran ja siihen kunnollisen putken ja uusi harrastus alkoi. Yhdessä Väiskin kanssa he ovat kulkeneet Tuuloksen, Hauhon ja Lammin metsissä. Haastatteluhetkellä suunnitelmissa oli viettää yö metsästäjien tähtäyskopilla Tuuloksessa. Lähistöllä oleva peuranruokintapaikka houkuttelee ilveksiä, joita kaksikko aikoi saada kuvatuksi.

– Maanomistajalta on kysytty lupa ja saatu avain koppiin, Väiski kertoo.

Puro. Kuva: Anu Juuri

Väiski kertoo hankkineensa ensimmäisen kameransa, Yassican ja pari putkea siihen jo 40 vuotta sitten. Kuvaamiseen tuli pieni tauko väliin, mutta hän innostui asiasta muutaman vuoden huilin jälkeen uudestaan.

– Kamera kulkee aina mukana, mutta aina ei tule otettua kuvia.

Anu kuvaa mielellään vettä, jota kotona Ryttylässä on vähemmän. Siksi hän usein suuntaa Väiskin mukana Ydin-Hämeen maisemiin. Usein yön yli kestäville retkille mukaan lähtee Väiskin “elämänsulostuttaja” Anne Järvi. Anu yksineläjänä on puolestaan vapaa lähtemään milloin tahtoo.

– Kaikenlaisissa virityksissä on yötä vietetty metsässä, auton kuomullisessa peräkärryssäkin yritimme yhtä yötä viettää, Anu kertoo.

Systeemi on se, että kuvaajat nukkuvat vuorotellen. Jos jotain mielenkiintoista tapahtuu, on nukkuja herätettävä. Anu toteaa, että kuvaaminen on sen verran yksinäistä puuhaa, että kuvausretkille on mukavampaa lähteä jonkun kanssa.

– Eläinten kuvaaminen on paljolti odottamista. Siinä ehtii jutella ummet ja lammet, ennen kuin kuvattavaa löytyy. Ei tarvitse kuin sanoa, että katso, niin toinen tietää jo mitä pitää katsoa. Tai ymmärtää miksi auto täytyy pysäyttää heti, jos sitä pyytää.

Puu Tuuloksessa. Kuva: Anu Juuri

Yhteisistä luontokuvausretkistä mieliinpainuvin oli ehkä ensimmäinen. Kaksikko päätti pystyttää teltan Liesjärvellä hiukan kauemmas tiestä, jotta tiellä kulkevat autot eivät olisi häirinneet.

– Se yö oli kyllä uskomaton. Kello kaksi yöllä alkoi töminä kuulua, kun yösuunnistajat rynnivät metsästä meidän nuotiopaikalle. Meillä kun oli nuotio, he tulivat kaikki siihen syömään eväitään. Viimeinen meni puoli kahdeksan aikaan aamulla, Anu ja Väiski muistelevat.

– Sinä yönä ei paljon elukoita näkynyt.

Uusi harrastus sai Anun janoamaan lisäoppia, ja hän aloittikin syksyllä luontokuvauksen perusteiden opinnot Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutuksessa.

Koulutus jatkuu studiokuvausosuudella ensi syksynä. Opiskelu tapahtuu suurimmaksi osaksi etänä, mutta vuoden mittaan on 11 lähiopetusviikonloppua.

Anun ja kurssikavereiden valokuvista on tulossa näyttely Kauppakeskus Tuuloseen ensi kesänä.

– Sinne aion laittaa esille muutamia kuvia tästä lähistöltä, Anu kertoo.

Jatkossa Anun ja Väiskin kuvia on nähtävissä myös Lammille.fi -sivustolla.

Joki. Kuva: Anu Juuri

Lammille.fi
Susanna Mattila