Perjantai 20.09.2019
Nimipäivät: Varpu, Vaula
Lammi
Selkeää
2°C
Tuuli: 5 m/s PL
 

Lammilla tehtiin uraauurtavaa tutkimusta kehitysvammaisista

Maria Arvion mukaan kehitysvammaisuuteen liittyvä isoin pulma on se, että vammainen ihminen on toisten avun varassa halki elämänsä. Arvio aloitti Turun ja Oulun yliopistojen lääketieteellisen tiedekunnan työelämäprofessorina syyskuussa 2016.

Hämeenlinnassa asuva Arvio työskenteli vuodesta 1981 Etelä-Hämeen erityishuoltopiirin, sittemmin Pääjärven kuntayhtymän lääkärinä Lammilla eli Ronnissa. Hänelle Ronni on kuin toinen lapsuuskoti, jossa hän sanoo oppineensa lääkäriksi.

– Ronni oli mielettömän kiva työpaikka nuorelle lääkärille, sieltä on paljon hyviä muistoja. Ronni oli aivan oma maailmansa. Esimiehenä oli ihana Markku Lorentz, hän antoi vapaat kädet tehdä erilaisia tutkimushankkeita, hän kertoo.

– Ei minusta olisi ikinä tullut professoria, jos en olisi saanut niitä silloin toteuttaa. Tutkimushoitajana toimi Jorma Koskinen, jonka kanssa aloitimme monta hanketta 80-luvulla, hän jatkaa.

Kehitysvammalääketieteen professori Maria Arviolla on yksi kollega Euroopassa. Kuva: Pekka Arvio

Kehitysvammalääketieteen professori Maria Arviolla on yksi kollega koko Euroopassa. Kuva: Pekka Arvio

Näistä tutkimushankkeista syntyi 30 vuoden seuranta- ja jatkotutkimuksia, joiden tuloksia nyt julkistetaan englanninkielellä koko maailman riemuksi. Missään muualla ei ole vastaavanlaista, pitkäkestoista tutkimusta tehty kehitysvammaisista. Arvio toteaa, että kehitysvammaiset ovat yleensä monisairaita, ja kehitysvammaoireyhtymien kirjo on valtava.

– Ronniinhan muutettiin vielä 70-luvulla loppuelämäksi ja lippu oli usein puolitangossa. Tuolloin kehitysvammaisen eliniänodote oli parikymmentä vuotta, kun se nykyään on 50 vuotta. Paljon on siis kehitystä tapahtunut. Tutkimushankkeissa mukana olleista potilaistani kaikki eivät ole vielä kuolleet.

Ronni oli myös hyvin hierarkinen laitos. Kaikella oli paikkansa ja roolinsa. Sosiaalityöntekijöillä, psykologeilla ja lääkäreillä oli esimerkiksi todella isot tilat missä työskennellä, mutta asukasosastoilla oli ahdasta. Arvion mielestä johtajia saattoi olla ehkä hiukan liikaakin.

Ronnin työntekijöissä oli upeita persoonia, äiti-tyyppejä, kuten Vappu-apteekkari ja Lilli-sihteeri. Heidän seuransa oli tärkeää nuorelle lääkärille. Maria Arvio mainitsee myös Ronnin johtajan, Liisa Hallikkaan, joka korkokengissään oli vaikuttava persoona.

– Hän teki johtajana myös lähityötä, sillä hän piti vuosikaudet puhekyvyttömille keskustelukerhoa, Taa-kerhoa. Sehän oli valtavan edistyksellistä. Muut sitä vähän kummeksuivat, mikä kertoo siitä, että emme me osanneet arvostaa omia asiakkaitamme.

Maria Arvio on alallaan ensimmäinen professori Suomessa. Euroopassa hänellä on yksi kollega. Hän arvelee, että Ronnin kaltaisiin laitoksiin ei ole enää paluuta. Vaikka hyvinvointi on nopeasti lisääntynyt kehitysvammaisilla, ylilääkittyjä ja aliravittuja kehitysvammaisia on silti vielä paljon. Hoitokotien tasossa on esimerkiksi erittäin paljon vaihtelua.

– Hyvässä palvelukodissa hoitajat paneutuvat asukkaan elämään ja kohtelevat heitä ystävällisesti. Kallein paikka ei välttämättä ole aina se parhain. Ihannekehitysvammainenhan on vähään tyytyväinen, aina iloinen ja nukkuu puolet vuorokaudesta, Arvio tietää.

Elinikäisestä kuntoutuksesta puhutaan paljon, mutta sellainen toteutuu hyvin usein herttaisten down-lasten kohdalla, ei väkivaltaisten, autististen aikuisten kohdalla, joiden lääkityksiä toistuvasti tehostetaan. Arvion mukaan jälkimmäiset taas ovat väkivaltaisia siksi, että ovat onnettomia.

– Työssäni olen saanut todistaa ihmeitä. Puhumaton on esimerkiksi alkanut puhua, kun lääkkeitä on vähennetty.

Maria Arviolla on tapana miehensä Pekan kanssa käydä kesäisin Lammin hautausmaalla kävelemässä. Sinne on haudattu useita entisiä työkavereita. Arviot käyvät myös Ronnissa, ihmettelemässä Athos-säätiön luostarikeskuksen aikaansaannoksia.

– Olemme käyneet konserteissa ja katsomassa näyttelyitä. Sinne on tullut kirkkotiloja ja ikoniseiniä, aivan uskomatonta mitä he ovat pienellä väellä saaneet aikaan.

Maria Arvio nimitettiin kutsusta osa-aikaiseen kehitysvammalääketieteen työelämälähtöiseen professorin tehtävään 1.9.2016. Professuuri on resursoitu kolmen kuntayhtymän toimesta. Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymä, KTO-Varsinais-Suomen Erityishuoltopiiri sekä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kehitysvammahuollon tulosalue kustantavat professuurin siten, että sijoituspaikkoina ovat Oulun ja Turun yliopistot.

Professori Maria Arvio on valmistunut lääkäriksi Oulun yliopistosta 1978, erikoistunut lastenneurologiaan vuonna 1999 ja suorittanut kehitysvammalääketieteen erityispätevyyden vuonna 1999. Hänet on nimitetty kehitysvammalääketieteen dosentiksi Turun yliopistoon vuonna 2003.

Tällä hetkellä hän toimii kehitysvammaneurologian osa-aikaisena osastonylilääkärinä Päijät-Hämeen keskussairaalassa ja konsultoivana erikoislääkärinä KTO-Varsinais-Suomen Erityishuoltopiirissä.

Arviolla on useita merkittäviä luottamustehtäviä. Hän on Suomen kehitysvammalääkärit ry:n puheenjohtaja vuodesta 2010 lähtien, Suomen Aivot ry:n hallituksen varajäsen 2013 lähtien ja Euroopan kehitysvammalääketiedeyhdistyksen (MAMH) hallituksen jäsen 2005–2010.

Professori Arvion tutkimus keskittyy tällä hetkellä kehitysvammaisten henkilöiden ikääntymiseen, eri oireyhtymiin liittyvään vanhenemiseen, epileptisiin enkefalopatioihin, sekä palvelujärjestelmiin.

Maria Arvion professoriluento kuultiin virkaanasettamisen yhteydessä Turun yliopistossa 1.11.2017.

Juttu on julkaistu osin myös vuoden 2017 Lammin Kotiseutulehdessä.

Susanna Mattila
Lammille.fi

 

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.