Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

Yrittäjyystaitoja vahvistamassa Italiassa

Lammin lukio on mukana kolmivuotisessa EU-rahoitteisessa Erasmus+-projektissa. Muut projektiin osallistuvat maat ovat Englanti, Italia, Portugali, Puola ja Romania. Projektin nimi on ”Empower Students with Entrepreneurial Skills” eli tarkoituksena on vahvistaa opiskelijoiden yrittäjyystaitoja. Projektin yhtenä osana kaikkien osallistujamaiden opiskelijaryhmät vierailevat vuoronperään kussakin maassa. Projektin kolmas opiskelijatapaaminen oli 6. – 12.11. Italiassa.

Näkymä kävelykierrokselta Parmassa. Kuva: Lammin lukio

Kohteemme oli pieni kaupunki Pohjois-Italiassa, Fiorenzuola d’Arda. Kaupunki oli kotoisa ja mielestäni juuri sopivan kokoinen pienine katuineen. Perheet, joissa yövyimme, asuivat lähellä keskustaa ja koulua. Vierailimme myös kahdessa isommassa kaupungissa, Piacenzassa ja Parmassa.

Italiassa ollessamme asuimme italialaisten opiskelijoiden perheissä. Italialaiset ihmisinä ovat hyvin vieraanvaraisia ja kilttejä kaikille. Heti kun perheeseen pääsi niin he kohtelivat kuin olisi ollut osa perhettä. Vanhemmat tuntuivat olevan myös läheisiä kaikkien majoittajien (hostien) kavereiden kanssa. He olivat myös kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurista, kuten revontulista ja kuinka leipää syödään.

Emme loppupelissä viettäneet niin paljoa aikaa perheissä, koska päivät olivat pitkiä, mutta illallista syötiin aina yhdessä, sekin aika myöhään verrattuna suomalaisiin. Italiassa vanhemmat eivät puhuneet englantia kovinkaan hyvin, mutta puhuminen onnistui jotenkuten opiskelijan välityksellä. Meidän mielestä perheessä asumisen kautta koki paremmin italialaista kulttuuria kuin hotellissa asumalla.

Koulun sali valmiina avajaistapahtumaa varten. Kuva: Lammin lukio

Italialaisten luontainen avoimuus helpotti heihin tutustumista – jo ensimmäisenä iltana kotona juteltiin ja naurettiin hostiemme ja heidän sisarustensa kanssa. Seuraavana aamuna, kun menimme kouluun ja tapasimme muita hosteja, oli heidänkin kanssa helppo jutella. Iltaisin kun vietimme yhdessä kaikki aikaa ulkona ja hostiemme luona, olimme jo luoneet ystävyyssuhteita heihin, jotka varmasti kestävät 2000 kilometrin välimatkan.

Italialaiset rakastavat ruokaa. Perheiden päivällispöydässä tuli pienimuotoinen kulttuurishokki, kun ruokalajeja tuotiin vain koko ajan lisää nenän eteen ja kaikkea piti syödä ainakin yksi lautasellinen. Jälkiruokaakin oli aina, joten ruokailu saattoi kestää monta tuntia. Stereotyyppisesti söimme paljon pitsaa, mikä oli tosin todella hyvää.

Tarjolla oli myös monesti focacciaa, mikä oli välillä pelkkää leipää, mutta joskus myös perinteisesti maustettu oliiveilla ja tomaateilla. Pastaakin oli monesti tarjolla, ja italialaisten bravuuri tuntui olevan pastaa papu-tomaattikastikkeessa, sillä saimme syödä sitä monesti.

Koulun lounaskahvilan pizzoissa oli myös hieman erikoisempia täytteitä. Kuva: Lammin lukio

Ennen matkaa jokaisen projektiin osallistuvan maan piti suunnitella jokin tuote mitä ei ollut vielä markkinoilla. Tehtävä ei ollut aivan helppo. Meiltä Suomesta lähti kaksi tuoteideaa, joista toinen oli automaattisekoitin, jota käytetään ruuanlaitossa ja toinen pieni imuri, jolla voi puhdistaa pieniä paikkoja kuten esimerkiksi puhelimen latausreikää.

Italiassa sitten valittiin paras tuote kaikista suunnitelluista tuotteista. Voittanut tuoteidea tuli Iso-Britanniasta – popkorni-limu-pidike, jota voisi käyttää elokuvateattereissa. Italiassa päivämme eivät olleet pelkää hupia, vaan työtäkin tehtiin. Yhtenä projektina oli suunnittelua voittajatuotteen viennistä markkinoille. Arvioimme muun muassa, kuinka paljon valmis tuote maksaisi ja miten saisimme tuotteen markkinoille. Suunnittelu ei ollut aivan helppoa englanniksi, mutta hommat kuitenkin hoituivat.

Näkymä fysiikan työtiloista. Kuva: Lammin lukio

Koulu oli aika erilainen verrattuna Suomen kouluun. Koulu oli erittäin pelkistetty ja yksinkertainen. Käytävät olivat ihan tyhjiä; ei kaappeja tai tuoleja. Luokissa oli tietokone, ja joissakin Smartboard. Vessat olivat todella alkeellisia; ei vessa- tai käsipapereita eikä kunnon saippuoita. ”Vessanpönttökin” oli maassa, eli ei voinut istua.

Italialaiset ovat meluista porukkaa, joten tunneillakaan ei paljoa opettajaa kuunneltu. Koulussa ei ollut ilmaista kouluruokailua, mutta ruokatunti, jolloin oppilaat pystyivät ostamaan koulun kahvilasta itselleen lounaan: pizzaa, hampurilaista, sämpylää jne. Koulupäivät olivat melko lyhyitä, mutta koulua käydään myös lauantaina.

Perehdyimme Fidenzassa parmesaanin valmistusprosessiin. Kuva: Lammin lukio

Vierailimme matkan aikana viidessä eri yrityksessä. Tecnopolo suunnitteli yrityksille erilaisia koneita, Urban Hub tarjosi yrityksille tilojaan sekä 3D-printtausta, TICE Learning Centre auttoi vammaisia ja käytöshäiriöisiä lapsia ja paikallinen juustotehdas Parma 2064 esitteli perinteisiä juustonvalmistustapojaan.

Kävimme tutustumassa myös Eatalyyn, laajaan ruokamarkkinayritykseen, joka tarjoaa ravintoloita, leipomoita, myymälöitä sekä kokkikouluja. Mukana oli siis sekä yrityksiä auttavia että itse menestykseen ponnistaneita yrityksiä. Yritysvierailut antoivat omia mielipiteitä realistisemman kuvan yrittämisestä ja oman yrityksen perustamisesta.

Lähteminen ja hyvästien sanominen oli matkan vaikein osuus, eikä kyyneliltäkään vältytty. Juttelemme joka päivä somen kautta ja odotamme innolla seuraavia tapaamisiamme.

Lammin lukion Erasmus+ -ryhmä

Ryhmäkuva otettiin Fiorenzuolan katedraalin edessä. Kuva: Lammin lukio