Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Virpominen piristävä piinaviikon alku

Tuhkakeskiviikosta alkanut suuri paasto lähestyy loppuaan. Ajanjakso pituus on Nikeassa jo vuonna 325 tehdyn päätöksen mukaisesti 46 päivää. Paastopäiviä siinä on vain 40. Sunnuntaipäivinä ei paastota. Se ilmenee vähän piilotetusti meidän omasta almanakastammekin. Sieltä löytyy 1–5 ”paastonajan sunnuntaita.” Viides niistä oli huhtikuun alussa. Kuudes paastoton sunnuntai kätkeytyy palmusunnuntain nimen taakse. Itäosissamme on päivää kutsuttu virposunnuntaiksi. Asiaa on korostettu tuplaamalla juhla virpolauantain nimityksellä. Kauniisti värikylläisiksi koristetut pajunvitsat saavat sunnuntaina kyytiä monen oven taakse. Tapa toivottaa terveellistä hyvinvointia koko vuodeksi. Paikallinen palkkasopimuskin asiaan liittyy. Niinpä koriin kierähtää päivän mittaan ehkä useampi tiu erilaisia makeita tai muita lapsille mieluisia tuotteita.

Vitsan oikeampi, monille tutusta Koivuniemen herrasta erottava nimitys on virpovitsa. Se on osa ortodoksista elämää ja iloista perinnettä, jota olemme saaneet juhliamme värittämään. Mehän olemme eläneet oikeastaan Rooman ja Novgorodin rajamailla jo tuhatkunta vuotta. Virpovitsat siunataan kirkossa ja vihmotaan pyhällä vedellä. Niiden koristeissa ovat pääasiassa ylösnousemuksen väreinä tunnetut punainen ja valkoinen. Violetti ja mustan tummuus kuuluvat paastonaikaan. Rautalankaa vitsoissa ei ole ollut. Polttamalla hävitettäessä tuli jäädä jäljelle vain tuhkaa. Sulat ja höyhenet ovat enemmän länsimaista perinnettä. Monet taikauskoiset ja pakanallisten aikojen uskomukset ja tavat ovat muokanneet useita juhliamme kolmitahoisia vaikutteita sisältäviksi.

Nykyään virpomisesta on tullut enemmän länsimaisuudesta peräisin oleva noitahahmoisten virpojien päivä. Lapset ovat valmistelleet ja koristelleet värikkäitä pajuoksia jo monien päivien ajan.

Piinaviikon päivillä on omat sisältönsä. Palmusunnuntai aloittaa piinaviikon. Sen päivät ovat saaneet kansan keskuudessa omat nimityksensä. Viikon aloittaa malkamaanantai. Nimitys viitannee viikon kärsimyksiin joissa malkaa ei ole nähty omassa silmässä. Tikkutiistai oli ennen vanhaan hyvien sytyketikkujen vuolemispäivä. Pahoja henkiä torjuttiin laittamalla vispilän tai luudan varpuja tikkutiistaina pirtin seinien rakoihin. Keskiviikkoa kutsuttiin kellokeskiviikoksi. Karja sai silloin kaulaansa kellot. Niinhän se oli silloin entisajan laiduntamisen aikakautena.

Kiirastorstai on kirkoissa messuaikaa ja jo vuodesta 692 alkaen Herran ehtoollisen asettamisen muistamista. Moninainen puhdistautuminenkin päivään kytketään. Paavi pesee Pietarin kirkossa eri rotuja ja alueita edustavien ihmisten jalkoja. Kiira on peräisin ruotsalaisesta puhdistaa-sanasta. Pakanallisena aikana kiira oli pihapiirin paha olento. Sen nimenä on ollut myös piharikko. Pahaa olentoa peloteltiin tervansavulla ja meluamalla. Kiirastorstai oli aikoinaan nykyistä merkittävästi suurempi juhlapäivä. Vuonna 1772 se muutettiin pyhäpäivästä arkipäiväksi. Pitkäperjantai nousi pyhäpäiväksi. Siihen liittyy enemmän pääsiäisen keskeisin tapahtuma ristiinnaulitseminen ja ristinkuolema Golgatalla. Päivää vietetään hiljaisesti. Mustaa väriäkin suositaan. Kynttilöitäkään ei polteta. Tavalla viestitetään matkaa haudan pimeyteen. Musta väri vaihtuu valkoiseksi lankalauantain iltana. Pakanuuden aikana lankalauantaina pestiin ja värjättiin talvella kehrätyt langat. Sunnuntai ja maanantai ovat pääsiäispäiviä roomalaisittain ensimmäiseksi ja toiseksi päiväksi nimettyinä. Pääsiäistä on kutsuttu lisänimellä pälkkäpääsiäinen.

Toinen pääsiäispäivä on iloisuuden päivä. Vieläkin saatetaan katsella ihaillen varhaista aamuauringon nousua. Silloin sanotaan auringon tanssivan noustessaan Vapahtajan ylösnousemisen merkiksi. Se viestii pääsiäisaamun naisista haudalla ylösnousemuksen valoisuutta havaitsemassa. Pääsiäisen jälkeistä ilon aikaa kestää 50 päivää eli helluntaihin asti.

Pääsiäinen on liikkuvien juhlien keskus.  Alussa mainittu Nikean kokous oli ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous. Kokouksen anneista on peräisin meidän Nikean uskontunnustuksemme. Kirkolliskokous päätti myös pääsiäisen paikan sijainnista monin perustein. Perinnetiedot menneisyydestä huomioitiin. Niinpä pääsiäispäivä päätettiin pitää ensimmäisenä sunnuntaina kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täysikuun jälkeen. Selkeältähän se tuntuu, mutta kun se kuitenkin vaihtelee. Maan ja auringon keskinäisen sijainnin määrittelemä yön ja päivän yhtä pitkä hetki eli kevätpäiväntasaus pysyy almanakassa suhteellisen hyvin paikallaan. Toisin on tuo täysikuu. Sepäs vaihtelee. Maan ja auringon keskinäisen sijainnin lisäksi hetkeen vaikuttaa maan ympäri kiertävän kuun asema.

Pääsiäisen ajankohta ajatteluttaa aika usein. Joskus se on maaliskuussa. Toisinaan taas huhtikuun loppupuolella. Vähemmän vaihtelua on numeroitujen ja viikonpäivien välillä. Ihmiset eivät ole onnistuneet laatimaan sellaista kalenteria, joka olisi vuosittain samanlainen. Ajanlaskumme yksiköt eivät sovellu maailmankaikkeuden jatkuvaan tahtiin. Kotiplaneettamme liikunta omine kuineen aiheuttaa muutoksia. Kalenterivuodessamme on 52 kokonaista viikkoa. Lisäksi tulee yksi päivä ja karkausvuosina kaksi. Sunnuntait toistuvat samanlaisina 28 vuoden välein. Vuodenajat pysyvät paikoillaan.

Ikivanhojen toteamusten mukaan taivaallinen kuu syntyy joka 19. vuosi samana kuukauden päivänä. Viikonpäivien samanlainen kalenteri on joka 28. vuosi. Näistä saadaan kertomalla niin sanottu suuri pääsiäiskierto. Pääsiäinen on 532 vuoden välein samana päivänä. Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Vuonna 1943 pääsiäinen olisi voinut olla jo 28. maaliskuuta. Mutta yhdeksän kuukautta ennen joulua oleva sen aikainen Marian ilmestyspäivä olisi ollut kiirastorstaina. Marianpäivä oli kiinteästi sidottu Vapahtajamme syntymäpäivään eli jouluun. Pääsiäinen taas liittyy Jeesus Nasaretilaisen kuolemaan. Kalenterivuotemme kirkollisista juhlista osa on sidottu jouluun ja osa pääsiäiseen. Pääsiäiseen sidotut kirkkojuhlat laskiaisesta helluntaihin liikkuvat kalenterissamme pääsiäisen tahdissa. Siksi vuoden 1943 koko tapahtuma siirrettiin vietettäväksi 25. huhtikuuta. Pääsiäinen sitoo edelleen itseensä seitsemän viikon päästä vietettävän helluntain. Juhlapäivän nimi löytyy tänä vuonna almanakastamme vielä marraskuussa. Silloin on 23. sunnuntai helluntaista.

Heikki K. Lähde
Lammilainen ennenvanhan tutkija.