Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

Nuuttiko lopettaa joulunvieton?

Tuomas tuo joulun. Tuo sanonta kohdistuu kolme vuorokautta ennen jouluaattoa olevaan Tuomaan päivään. Jouluun valmistautumista ovat ohjanneet monet erilaiset tavat. Adventtiaika kynttilöineen johdattelee jouluun. Hoosiannan laulaminen luo keskeisen joulun odotuksen. Joulukalenteri yllätyksineen kasvattaa lasten jännitystä. Kansakoulujen kuusijuhlatkin muodostivat kohokohdan joulunodotuksessa.

Joulun tuojana Tuomas on ilmeisesti yleisin joulun alun ajatus. Ennen vanhaan sanottiin Tuomaan tulevan tuoppi kainalossa. Puusta veistetty Tuomaanristi näkyvällä paikalla muistuttaa meitä joulun sanomasta. Ristillä on ollut myös suojeleva merkitys. Kodin aluetta ja sen tärkeitä rakennuksia on kautta aikojen koristeltu ja merkitty eri tavoilla laadituilla risteillä.

Niitä piirrettiin ja viillettiin esimerkiksi omavaraistalouden aikaan elämälle tärkeisiin aitan oviin. Myös tervaristejä käytettiin. Kylän vanhimpana toimivan oltermannin tuli tarkistaa, että kaikissa taloissa oli turvaavaa tapaa noudatettu. Muutamia vuosikymmeniä sitten olen itsekin vielä kuvannut naapurikylässä Kuohijoella hyvin vanhan aitan ovessa viilletyn ristikuvion.

Monien mielestä joulun aika oli ennen vanhaan sitä oikeaa ja muistorikkainta aikaa. Miellyttäviä muistoja on jokaisella. Eikö olekin. Muistot muodostavat oikeastaan mahtavan perinteiden viidakon. Aikataulutettua toimintaa oli runsaasi. Se on vaihdellut ajan ja iän mukaan. Ajastukset liittyivät satokauteen ja ajanlaskuihin. Ne määräytyivät muuttuviksi sukupolvin vaihtuessa ja ihmisten iän myötä.

Omavaraistalouden aikaan jouluaaton ruokapöydät ohjasivat edeltävien viikkojen toimintaa. Ihmiset ja eläimet sekä maan anti muodostivat oman kolmiyhteytensä. Jouluna muistettiin myös sekä kotieläimiä että luonnon asukkaita.

Juhlan aika on perinteitä pullollaan. Tavat ovat lisänneet tapojen verkostoja. Lapsille on kehitetty jännityksen kasvuportaikko. Sama idea palveli lukemisen oppimista. Se oli kukon muniminen. Joulun jännitystä on jo viime vuosisadan alkupuolelta kasvattanut adventtikalenteri. Siinä on 24 luukkua tai taskua. Ensimmäinen oli tietysti odotetuin ja jännittävin. Jokainen sisälsi yllätyksen.

Media on lisännyt kalenterien katsevangitsemista. Numeroportaikko päättyi jouluaattoon. Sehän merkitsi lapsille pukintulon jännitystä ja lahjojen saannin yllätyksiä. Pitkäaikainen kilttinä oleminen vaikutti ennen vanhaan lahjasäkin sisältöön. Pihoissa oli useasti tonttujen jälkiä.

Perinteet säilyvät – muuttuneina. Monet perinteet ovat säilyneet aikojen saatossa. Joulurauha julistetaan Suomen Turussa. Hyvää joulua toivotetaan monin tavoin. Joulukuusi koristeineen ja kynttilöineen on edelleen yleinen tapa. Joulupukki lahjoineen on kaupallistunut joulupöydän antien tavoin.

Katosta riippuva pyörähtelevä olkihimmeli on väistymässä viljan korjuutapojen muututtua. Kynttilöiden vienti muistokummuille on lisääntynyt. Jouluaamun kirkossakäynti on aikaistunut aaton puolelle. Tiernapojat ovat siirtyneet ehkä enemmän pikkujoulujen puitteisiin.

Jouluajan jakso on nyt jo lähestymässä loppuaan. Vuosi on vaihtunut. Se lopetti ns. nakkooajan, jolloin pukeiksikin pukeutuneina lähinnä nuoret heittivät pikku paketin ovea raottaessaan iltaisin ystäville ja pyrkivät tunnistamattomana poistumaan paikalta.

Perinteinen uuden vuoden tinojen valaminen ja tulevaisuuden ennustaminen ovat nekin siirtymässä historiaan. Tämä vuosi vastaanotettiin uusin menoin. Ainakin tällä kertaa alkanutta maamme juhlavuotta aloiteltiin värikkäästi sekä näkyvästi ja kuuluvasti.

Jouluajan päättyminen on vielä edessä. Kuusi riisuutuu koristeistaan ja viedään ulos. Mutta onko se tuo paha Nuutti, joka päättää joulun vai loppiainen? Ajaako Nuutti joulun ulos vai hiivanuutti?

Ruotsinvallan ajasta peräisin olevan kuninkaanrauhoihin kuuluvan joulurauhan tuli kestää 20 päivää. Sinä aikana rikkomuksista rankaistiin ankarammin. Tuo aika johtaa nykyiseen Nuutin päivään. Se on ollut almanakassamme vuodesta 1885 alkaen.

Nimen alkuperä liittyy Knud-nimenä 7. tammikuuta 1131 menehtyneeseen tanskalaiseen prinssiin ja pyhimykseen. Nimi oli aluksi 7. tammikuuta, mutta siirrettiin vuonna 1708 20. päiväksi jouluaatosta eli 13. päiväksi tammikuuta, missä on nyt tuo Nuutin päivä.

Meidän almanakassamme loppiainen on 6. tammikuuta. Se on toisella pääkielellämme ”trettondagen”. Loppiainen oli kiertävä pyhä vuosina 1972–92. Sekin on kai vaikuttanut nuuttipukkien toimintaan hämäännyttävästi.

Joten vietäköön kuusi ja loppukoon jouluaika viimeistään Nuutin päivänä. Näin ennen vanhan ajan nuuttipukitkin saavat edelleen toimintamahdollisuuden. Nuuttipukkeina ovat olleet lähinnä nuoret miehet, jotka pukeutuivat aikoinaan vanhojen vaatteiden ja sarvien avulla.

Joukot kulkivat taloista toiseen tyhjentäen ainakin olutvarastoja ja joskus niiden puuttuessa tekivät muutakin tyhjennystä. Myöhemmin he nuorentuivat naamiaisasuisiksi ja esimerkiksi laulaen palkkioita kerääviksi.

Perinteet elävät muuttuvan maailman mukana.

Heikki K. Lähde
Lammilainen ennenvanhan tutkija.