Perjantai 09.12.2022
Nimipäivät: Anna, Anne, Anni, Anu, Anneli
Lammi
Selkeää
-9°C
Tuuli: 2 m/s ESE
 
Avatar photo

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

Muistatko kyläkoulumme juhlavimman päivän

Tuo päivä pulpahtaa mieluisien muistojen tallenteista esiin edelleen. Ensimmäistä juhlapäivääni puolivuotiaana oman äidin kanssa en muista. Isäni kirjoitti siitä minulle antamassaan päiväkirjassa seuraavasti:

”Tänään 12. päivä toukokuuta 1935 vietetään taasen kautta maan Äitien suurta juhlaa. Kalevinkin Äiti on Porraskosken koululla. Mamman kanssa hevosella menivät. Miltähän Äitistä tuntuu olla ensi kertaa Äitienpäivillä. Onnea vaan meitin puolesta ensikertalaiselle.”

Jatko kertoo äidin ja isän esikoisesta enemmän. Olin perheen esikoinen ja ensimmäinen itsenäisessä Suomessa syntynyt perheemme jäsen. Isäni kirjoittaman päiväkirjan avulla avautuu joitakin omia muistikuviakin jo 1930-luvulta. Ne ovat tuon monipuolisen silmäkameran tallentamia useiden aistien avulla. Joskus on kuin livenä videota katselisi.

Äitienpäivän vietto oli alusta alkaen kaksiosainen. Kodissa juhlintaan liittyi paljon salaperäisyyttäkin. Lapsilla oli monenlaista askartelua äidin yllättämiseksi. Äiti odotteli nukkuvinaan yllätystä. Seurasi laulua ja onnitteluja. Lahjayllätykset riemastuttivat molempia osapuolia. Päivä alkoi iloisesti.

Kylän äideille järjestettiin yhteinen juhla itsenäisyytemme alusta alkaen. Paikkaa ei ilmeisesti ollut vaikea keksiä. Kylän oma kansakoulu oli opintietään aloittaville lapsille ja vanhemmille tuttu tavanomainen tapaamispaikka. Kylän kansakoulu oli useimmiten saanut alkunsa alueen asukkaiden yhteistoiminnasta. Niin tapahtui kotikylässäni Porraskoskellakin. Sitä ylläpidettiin pitkään talkootyyppisillä toiminnoilla ja omin eväin sekä tuomalla kouluun monenlaisia tilan ja luonnon antimia kouluruokailua korvaamaan ja täydentämään. Eväsleivät olivat peräisin kodin tuotteista. Patenttikorkkinen pullo sisällä omien lehmien maitoa. Oma kansakoulu oli tuttu paikka kaikille. Se soveltui erinomaisesti juhlien pitopaikaksi.

Järjestelytoimenpiteet tapahtuivat koulun puitteissa. Opettajalla oli monenlaista taitoa, ja nuorilla koululaisilla mielenkiintoa oman äidin juhlaa varten. Äitienpäivän ohjelma laadittiin tavallaan yhdessä. Pääosan tehtäviä hoiti tuttu oman koulun opettaja. Koululaiset askartelivat monenlaista kivaa juhlapaikan koristelemiseksi ja iloisen juhlamielen aikaansaamiseksi. Ohjelmassa oli laulua, lausuntaa, soittoa ja paljon muutakin lasten omaa ohjelmaa jopa kuvaelmien muodossa. Lapset tekivät monenlaisia koristeita. Niitä tehtiin myös omalle äidille annettavaksi ehkä alueelta löytyvien valkovuokkojen kera.

Juhla oli ihan aidosti itse yhdessä tehtyä ajan tavan mukaan. Kaupallisuutta siihen ei sisältynyt ehkä kahvia lukuun ottamatta. Äidit kukitettiin ja heille pidettiin puheita. Lopuksi äideille tarjoiltiin juhlakahvit. Monet pienten koululaisten pikku salaisuudet pääsivät päivänvaloon vasta juhlapäivänä päivän sankarille osoitettuina. Lapsen oma äiti oli tietysti lähin juhlakohde. Koko päivä oli kunnianosoitus äideille.

Viimeksi sain juhlan konkreettisesti kokea vuotta vaille puoli vuosisataa sitten. Muutama vuosi yli kolmenkymmenen tuota aikaa kesti. Yht’äkkiä oman äitini juhlapäivä siirtyi muistokummulla vietettäväksi. Muistoihin siirtyi myös kymmenen vuotta ennen maamme itsenäistymistä toimintansa aloittanut Porraskosken kylän kansakoulu.

Äitienpäivän juhlimisen idea syntyi maailmalla samoihin aikoihin kotikyläni koulun kanssa jo 1900-luvun alkukymmenellä. Äitienpäivä sai alkunsa viime vuosisadan alkupuolella Amerikasta. Haluttiin muistaa ja kunnioittaa sodassa leskeksi jääneitä äitejä. Pian ajatus levisi Eurooppaankin. Suomessa ajatus sai ehkä lisäpontta itsenäistymisemme myötä. Ensimmäinen kyläkohtainen äitienpäiväjuhla järjestettiin Alavieskan kirkonkylän kansakoululla n 7. heinäkuuta 1918 kaikille alueen äideille, mutta erityisesti maanpuolustuksessa kaatuneiden sankarien äideille.

Nykyiseen ajankohtaan äitienpäivä vakiintui vuonna 1927. Todella merkityksellisiä yhteisiä juhlia pidettiin tuhansissa maamme kirkonkylissä ja syrjäisemmissäkin asumakylissä. Kylän kansakoulu oli erityisen sopiva paikka kyläläisten oman tapahtuman järjestämiseksi. Varsin aikaisin päivä sai laajempaakin merkitystä. Sodan olosuhteet vaikuttivat asiaan. Valtakunnallinenkin juhlan vietto sai alkunsa Vuonna 1941.

Seuraavan vuoden äitienpäivänä äidit tulivat erityisen ja harvinaisen ja ansaitun huomion kohteeksi. Marsalkka Carl Gustav Mannerheim myönsi 10. toukokuuta vuonna 1942 kiitollisuuden ja kunnioituksen osoituksena äitien pyyteettömästä työstä isänmaan hyväksi arvokkaan tunnustuksen. Hän myönsi kaikille Suomen äideille vapauden ristin. Arvostettu huomionosoitus on painettuna kopiona ja kehystettynä nähtävissä kirkoissamme. Tunnustus annettiin kiitollisuuden ja kunnioituksen osoituksena äitien pyyteettömästä työstä isänmaan hyväksi. Eduskunta oli kokonaisuudessaan koolla marsalkan päiväkäskyä vastaanottamassa.

Kodin ja kylän juhlien lisäksi äitienpäivä sai myös valtakunnallisen juhlansa. Tasavallan presidentti on toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuodesta 1946 alkaen palkinnut ansioituneita äitejä Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalilla. Mitalit on luovutettu palkituille yhteisessä juhlassa. Tänä vuonna mitalin saajia on 33 henkilöä. Juhlatilaisuus pidetään Säätytalolla Helsingissä.

Vuonna 1947 äitienpäivä tuli viralliseksi liputuspäiväksi. Vuonna 1952 vielä monien muistama hyväntekijä Niilo Tarvajärvi piti suositun Tervetuloa aamukahville -tilaisuuden äitien kunniaksi.

Parhaimmat onnittelut kaikille äideille tänä itsenäisyytemme satavuotisena juhlavuonna.

heikkikoo_webHeikki K. Lähde

Lammilainen ennenvanhan tutkija.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.