Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

Metsänkylvö ja sontatalkoot tärkeitä toimintoja maaliskuussa

Runsas puoli vuosisataa on siitä, kun tuo maaseudun ennenvanhan aikainen arkielämä oli ilman teknisiä ja konevoimia todella toisenlaista uurastusta. Silloin maaseudun mittavimmat työtoiminnan alueet olivat tehty maa eli viljelty alue ja enemmän luonnonmukainen metsämaa. Tuon ajan lähes päätapahtumia maaliskuisena aikana talven muuttuessa kohti kevättä olivat viljellyllä alueella lannanajo ja metsää koettelevat kovat tuulet. Kumpikin olivat oikeastaan alueensa ensimmäisiä kylvöön liittyviä toimenpiteitä.

Maaliskuu on kevättä ennakoiva ja pääasiassa paastonaikainen kuukausi. Läikkiä maan pinnastakin odotellaan jännityksellä. Siksi se oli monin tavoin merkittävä kuukausi. Kevään lähestyessä hankikantoisuudet vähenivät. Lumipeitteen väistyminen riippui auringon lämmittävästä säteilystä. Tuulikin nuoleskeli kinoksia yllättävän nopeasti ilmaan haihduttaen. Maaliskuun hankikantoisuudessa oli nuoruudessani noita ennenvanhan nautintoja ja luonnon muutoksien mukanaan tuomia toimenpiteitä.

Kovalla hangella oli kiva kävellä ja kelkkailla. Hiihtäminen oli kuin luistelua. Joskus kiepistä pyrähtelevät pyyparvet melkeinpä pelästyttivät. Paksusta paperista leikattiinn pyöreitä siivekkäitä kiekkoja, joita tuuli kuljetti vilkkaasti. Tuon talvikelin aikaan oli suoritettava myös lannanajo.

Itsenäisyytemme alkuaikoina karjan lannalla oli iso merkitys. Keinolannoitusta ei ollut. Edellisvuosisadalla eräänlaisella kolmiyhteydellä oli tärkeä ohjaava vaikutus. Silloin heinäniittyä piti olla niin paljon, että sillä ruokittiin se karjamäärä, joka tuotti viljelyksille riittävän lannoituksen. Ruotsalainen Pohjolan kansojen historiaa kuvannut Olaus Magnus kertoi vuonna 1555 teoksessaan myös maa-alueemme kyläläisten talkoilla tapahtuvasta lannanajon suurtapahtumasta toteamalla: ”Kun ne he tahtovat pikaisesti lannoittaa laajat peltonsa, he kutsuvat määrättynä päivänä päiväntasauksen aikana koolle erittäin monta naapuria härkineen, hevosineen ja talviajoneuvoineen ja he näyttävät sen lihavan lantakasan, joka on poisvietävä, ja he ajavat tämän kasan mitä täysimmäisissä kuljetusneuvoissa pitkin lumipeitteistä maata yhteisin voimin hajoitettavaksi pellolle. Peltojen tultua lannoitetuiksi naapurit eivät vaadi eikä heille anneta mitään muuta palkkaa päivän työstä kuin iloinen ja runsas ateria, jolla he väsyneitä jäseniään virkistävät.” Se oli oiva kuvaus lihasvoiman aikaisesta kyläläisten yhteistoiminnasta paljon työvoimaa tarvitsevasta tapahtumasta sopivana ajankohtana.

Talvisen sisäruokinnan aikaan oli vielä viime vuosisadan puolivälissäkin navetan taakse muotoutunut suuri lantakasa. Kevään myötä pellot tarvitsivat lannoitusta tulevaa kasvua varten. Kasa oli ennen talvikelin päättymistä siirrettävä pelloille sopiviksi pattereiksi. Siihen tarvittiin talkoita. Keväämmällä peltoalueiden lantapatterit hajotettiin levittämällä talikoiden avulla koko alueelle, ja sekoitettiin pintamultaan kaiken tehon säilymiseksi kasvua varten.

Metsämailla oli toisenlaisia maalistapahtumia. Viljasato riihittiin syksyllä. Puusiementen puintia tapahtui luonnon voimin kevättalvella. Sen hoiti kevättalven karmutuuli tai kaarnatuuli. Se tuiversi taivuttaen puita. Katkoi ja riipi vähän pääasiassa kuivia oksiakin ja raapi kaarnaa sekä käpyjä, ja irrotti eri puiden siemeniä. Samalla tapahtui metsän luonnollista lannoittumista ja siementen kylvöä metsän keväisille hangille.

Kevätalven kovista tuulista ennustettiin säitäkin. Laskettiin jäiden lähtöjen aikoja. Luonnon tapahtumien yhdistelmä viestitti monia aikojen myötä tutuksi tulleita yhteyksiä eri tapahtumien välillä. Ihminen pyrki luonnollisesti ennustamaan satokauden aikoja ja säitä omia toimintojaan ohjatakseen ja tulosta ennustaakseen. Tuulen ohella tarkkailtiin kuun vaiheita. Täysikuun ja kuun muiden vaiheiden uskottiin vaikuttavan moniin tehtäviin ja säihinkin. Uskottiin, että sen verran suvella sadetta kuin maaliskuussa sumua. Viime ajat ovat ainakin pitäneet kirkasta säätä.

Heikki K. Lähde
Ennenvanhan tutkiskelija