Torstai 07.07.2022
Nimipäivät: Klaus, Launo
Lammi
Sadekuuroja
20°C
Tuuli: 3 m/s E
 

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

LENI LUSTRE-PERE: Vaikenemista kahdella värillä

Suomalaiset osaavat tiemmä vaieta kaikilla kielillä. Tää lisäis siihen loppukaneetiksi: ja ainakin kahdella värillä. Valkoisella ja punaisella.
Sillä niin lujasti vuoden 1918 tapahtumista vaikeneminen on juurtunut tähän maailman onnellisimpaan kansaan.
Voisiko nyt, sadan vuoden ja neljän – viiden sukupolven jälkeen, olla aika murtaa muutaman muunkin sanonnan kielenkantoja kahlitsemia “totuuksia”? “Eivät asiat puhumalla parane” tai “Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa” tuskin ovat yleispäteviä, mutta näitäkin sanontoja tiheästi viljellään kun tuppisuu kansa ei jostain asiasta halua tai uskalla puhua pukahtaa. Vai häpeäkö suut pistää suppuun?
Sadan vuoden vaitiolosta voi silti poisoppia, vaikka helppoa se ei ole. Kuuntelemisessa on kuitenkin hyvä alku, arvelee tää.

Täällä Hämeessa on 1918-teeman liittyviä luentoja pilvin pimein pitkin pitäjiä, keväällä ja kesällä. Niihin menemällä, avoimin mielin kuuntelemalla voi hyvinkin saada startin poisoppimisen vaikealle taipaleelle.
Lammin huikaisevan hienossa kirkossa pari viikkoa sitten ollut teematilaisuus veti väkeä pyhäkön täpötäyteen. Aihe siis kiinnostaa, niin kipeänä kuin se vieläkin paikoin koetaan.

Lammille luennoitsijaksi saatu historioitsija, FT Teemu Keskisarja oli hieno valinta, sillä hänellä on kertojan lahja. Rosoisen särmikäs ketään mielistelemätön ja kaikesta pateettisuudesta vapaa tapa lähestyä tätä lähes kansallistaakaksemme muodostunutta aihetta upposi yleisöön. Keskisarja ei verhonnut sanottavaansa terminologian sumuverhojen taakse, ei liioin antautunut ympäripyöreitä suoltavaksi automaatiksi. Asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä. Hän tarjosi yleisölle rinnakkaisia perspektiivejä tapahtumiin, niiden syihin ja seurauksiin. Ja ennen kaikkea muistutti, että asioita on tarkasteltava tapahtuma-aikaansa vasten. Suomalainen yhteiskunta oli jotain muuta, kuin mitä nykyään osaamme edes kuvitella.

Keskisarja ei päästänyt kuulijoitaan helpolla. Kyytiä saivat niin punaiset kuin valkoisetkin. Heti alkajaisiksi hän torppasi sisällissodan syttymisen väistämättömyys-teorian. “Sota suorastaan tehtiin. Sitä haluttiin puolin ja toisin, eikä Mannerheim olisi suostunut sovintoon eikä rauhaan, vaikka olisi saanut sanella sen ehdot itse sanasta sanaan, pykälä pykälältä.”
Sotilas tarvitsi sotansa päästäkseen kansakunnan kaapin päälle, ja hinkua aseiden kalisteluun oli hänen mukaansa myös työväenluokan sankareiksi pyrkivillä punapäälliköillä, jääkäreistä puhumattakaan. “Viha voittamaton” oli ennen kaikkea uhoa ja pidäkkeetöntä näyttämisen halua.

Sodan jälkinäytöstä, suorastaan sadistista vankileiriepisodia ei Keskisarjan mielestä selitä pelkkä kosto. Se oli jotain vielä kauheampaa pahuutta. “Valtaapitävät, ylimpää johtoa myöten, kyllä tiesivät mitä leireillä tapahtui, vaikka myöhemmät selitykset keskittyivät vaikeaan elintarviketilanteeseen ja yhteiskunnan sekasortoiseen tilaan. Ja kuitenkin vangeilta mm. kiellettiin omaisten ja muiden läheisten toimittamien ruokapakettien vastaanottaminen.” Järjettömintä kaikessa oli, että myös juomavettä pantattiin. “Hanat pysyivät tarkoituksellisesti kiinni”, hän kuvasi leirioloja. Punavankeja hän kertoi vangitsijoidensa pitäneen alempaan ihmisluokkaan kuuluvana joukkona, jota sopi kohdella mielivaltaisesti. Henkinen ja fyysinen julmuus oli olennainen osa leirien todellisuutta.

Tämäkö on se perimmäinen vaitiolon syy? Ja jos, niin eikö voitaisi päästä eteenpäin selvittämällä kaikki mahdolliset selvitettävissä olevat seikat. Asiallisesti ja todeten, historioitsijan viileydellä. Ehkä vielä joskus ymmärtäenkin, jos ei ihan heti, niin sentään myöhemmin. Vastahan tästä on sata vuotta…

Leni Lustre-Pere
Kirjoittaja on historian harrastaja, Rouwasväen yhdistyksen aktiivi, kirjoittamisen lahjalla siunattu hauholainen Vanhalta raitilta.

p.s. Tämän viikon lauantaina (24.3.) Hauhotalossa (Kirkkotie 5, Hauho) on “Kapina 1918-seminaari” klo 9.30-14.00.
Seminaarin asiantuntijoina ovat historiantutkijat Ilkka Teerijoki ja Tuomas Hoppu sekä paikallinen historiaharrastaja Jouni Lehtonen. Sempun hinta on 20,-. Ilmoittaudu (tänään viim.) info@hauho-seura.fi tai 040 589 3313.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.