Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Kekri, pyhäinpäivä ja reformaatio juhlateemoina

Satovuosien vaihdokseen liittyi vielä nuoruusvuosinani selkeä muutos maaseudun elotoiminnoissa. Maaseudun väestömäärä oli tuolloin vielä yli kolme neljännestä koko asukasmäärästä. Vuoden sato oli täyttänyt vilja-aittojen laarit. Syyskylvöt ja tarpeelliset kynnöt oli suoritettu. Karjakin oli siirtynyt laidunkaudesta sisäruokintaan. Sähköä ei ollut. Ei ollut koneitakaan ehkä maamoottoria lukuun ottamatta. Oli aika nauttia vuoden sadon antimista. Metsätyöt alkoivat vasta jouluviikkojen jälkeen.  Kaupunkien käsityöammattilaiset pitivät entisaikaan jo syyskuun puolella omat silmänkirkastusjuhlansa sytyttäessään verstaaseen valoja ensi kertaa syksyn hämärryttyä.

Kotoseudullani hämärän tulo merkitsi sota-aikaan ja sen jälkeenkin öljy- tai karbidilamppujen sytyttämistä sisäkäyttöön. Myrskylyhdyt valaisivat tallissa ja ometassa sekä muissa piharakennuksissa tapahtuvaa työskentelyä. Ne auttoivat myös pihapoluilla liikkumista. Saunaa ne valaisivat usein ulkopuolelta löylyhöyryn vaikeuttaessa niiden sisäkäyttöä. Kynttilät olivat saippuoiden tapaan omatekoisia. Ajan vietossa leijui monenlaista tyytyväisyyttä ja uuden vuoden ennakointia. Jakoajaksikin kutsuttu kausi sisälsi menneen vuoden tulosonnistumisten muokkaamista tulevan onnistumiseksi. Loppusyksyn tuomaa töiden sisällön ja niiden tapahtumatantereen monimuotoista muutosaikaa kutsuttiin kekriksi.

Kekri monenlaisine perinteineen oli ennenvanhan maatalouskulttuurin juhlapitoista ajanjaksoa. Se oli lihasvoimaisen työvoiman aikaan paljolti riippuvainen sääoloista ja jopa kylääkin pienemmistä eli talokohtaisista töiden joutumisista valmiiksi. On luonnollista, että aika oli paljolti maatalouteen ja satokausien töihin liittyvää. Se oli toisaalta työn ja samalla sadon saannin ja karjanhoidonkin antimiin liittyvää juhlaa.

Edellisellä vuosisadalla aikaan oli jo sisältynyt myös edesmenneiden esivanhempien muistamista ja katolisen kirkon kaikkien pyhien juhlan vaikutuksia. Viime sotiemme aika vaikutti sankarivainajiemme muistamisesta voimakkaasti valoisuutta aikaansaavien tuikkivien kynttilämerien muodostumista muistokummuillemme. Runsaiden perinnetapojen kokonaisuutena on kalenteriimme ajan myötä kehittynyt syksyisen ajanjakson ainoana sunnuntaihin liittyvänä juhlapäivänä pyhäinpäivä.

Pyhäinpäivä on muodostunut lähinnä uskonpuhdistuksen seurauksena edellä mainittujen kaikkien pyhien juhlapäivän ja vainajien muistopäivän sisältäväksi yhdeksi juhlaksi. Maassamme se on painottunut vainajien muistopäiväksi. Sen nimi ja myös ajankohta on aikojen saatossa vaihdellut. Runsas sata vuotta sitten esiintyi nimenä pyhäkekri ja sitä seuranneen arjen nimenä arkikekri. Vuonna 1967 juhla sai nimekseen pyhäinpäivä. Sen kalenteripaikka oli vuodesta 1772 lähtien naapurimaassamme Ruotsissa ja Suomessa marraskuun ensimmäinen sunnuntai.

Vuonna 1955 juhlapäivä määrättiin loka-marraskuun taitteessa olevaan lauantaihin viimeistään marraskuun kuudentena päivänä. Pyhäinpäivän viettoon kuuluu nykyään seurakunnissa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten muistaminen lukemalla heidän nimensä ja sytyttämällä kynttilät heidän muistokseen. Myös monia muitakin omaisia muistetaan kynttilöillä heidän viimeisellä leposijallaan. Useilla kirkkomailla on muualle haudattujen muistamiseksi järjestetty erillinen muistomerkkipaikka.

Tänä vuonna päivä on saanut merkittävän lisän juhlavuoden johdosta. Vuonna 1517 Martti Lutherin uskotaan naulanneen 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen tuolloisen ”Kaikkien pyhien päivän” aattona. Siitä on kulunut lokakuun lopulla 500 vuotta. Juhlavuotta vietetään maailmanlaajuisesti. Teemakseen se on saanut Armoa 2017! Meillä se liittyy oman isänmaamme monipuoliseen satavuotisjuhlan Suomi 100 viettoon. Pyhäinpäivän jälkeinen 22. sunnuntai helluntaista omistetaankin viime vuoden lokakuun viimeisenä päivänä alkaneen ja tämän vuoden pyhäinpäivänä päättyvän reformaation merkkivuodelle. Sunnuntaina on Uskonpuhdistuksen muistopäivä.

Viime vuosisadan alkupuolella usein esiintyneen kekri-nimen pyhäinpäivän tilalla aikaan liittyi sadon korjuun päättymisen juhlimisen lisäksi palvelusväelle tärkeä aika. Piiat ja rengit saivat vapaaviikon. Heillä oli mahdollisuus käväistä ehkä lapsuudenkodissaan tai pitää loma-aikaa talossa. Heillä oli mahdollisuus myös vaihtaa palveluspaikkaansa. Lähinnä Mikon päivän aikaan saatettiin viettää jopa työpaikkojen pestuumarkkinoita. Uusi alkava työsuhde sovittiin yleensä vuodeksi ja alkavaksi marraskuun alkupuolella.

Kekri oli tuolloin merkittävä suomalaisen työn juhla. Sen jotkin juhlamuodot saattoivat kestää ehkä hiukan erimuotoisina Nuutin päivään asti. Oli kekripukin aikaa. Pyhiä vietettiin yleensä hiljaisesti. Satovuoden vaihtuminen sisälsi luonnollisesti myös menneen tarkastelua ja tulevaisuuden ennustelua.

Heikki K. Lähde
Ennenvanhan tutkiskelija.