Torstai 30.06.2022
Nimipäivät: Päiviö, Päivö
Lammi
Selkeää
16°C
Tuuli: 1 m/s EEI
 

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

Itsetehtyä oman sadon joulua

Oohoo sentään sitä ennen vanhan ajan elämää. Ilmeisesti aika moni sanoisi samalla tavalla omasta aikakaudestaan. Sehän on tuttua arkea, ja siihen on tottunut. Parin päivän päästä on joulun aika. Oikeastaan jo Tuomas toi sen tupaan vanhaa sanontaa käyttääkseni. Me vietämme sitä nykyisten tapavirtausten mukaan.

Mutta millaista oli joulun vietto itsenäisyytemme alkukymmeninä ennen viimeisiä sotiamme. Silloin olimme maaseutuyhteiskunta. Ei ollut sähköä, ei puhelinta, tv:tä tuskin osattiin kuvitellakaan, Lahden pitkäaaltoasemakin taisi kuulu vasta 1920-luvun lopulla, jos osasi rakentaa kidekoneen oikein.

Ihmisillä oli aikaa toisilleen ja askarointiin. Lähes ainoa voima oli lihasvoima, ja elettiin täysin omavaraistalouden aikaa. Tehtiin kaikki tarvittava itse omista aineksista. No, livekalaa ostettiin kaupasta. Se oli kuivattuna kapakalaa nimeltään. Oli kuin isoja risuja olisi kantanut kotiin. Tuoksu oli erilainen. Liottamistoimet valmisteluineen kestivät noin kolme viikkoa ennen joulua.

Sahti kuului joulujuomiin joko naisten tai miesten makuun sovitettuna. Sen aineosat ohra ja joskus vähäisessä määrin kaura, vehnä ja ruismallas sekä katajakin marjoineen olivat kotoisin omista aitoista. Maltaiden ja sahdin valmistaminen kesti muutamia viikkoja.

Juhlaperinteitä noudatettiin ennen vanhaan niin kuin nykyäänkin. Vapahtajamme, Jeesus-lapsen syntymä on joulun juhlan keskeinen sisältö. Aika ei sitä ole juuri muotoillut.

Juhlatapoihin ovat sen sijaan vaikuttaneet satokauden päättyminen muutoksineen sekä sanoisinko pakana-ajan uskomukset ja myöskin muutamat muut asiat. Joulu oli itsenäisyytemme alkukymmeninä kuitenkin toisenlainen kuin nykyään. Satokauden tuloksen käsittely on siirtynyt maaseudulta muualle.

Aittarivit ovat kadonneet. Joulun vietto on muuttunut omien aittojen eineksistä itse aikaansaatujen tuloksien nauttimisesta ostovaltaiseen juhlan viettoon.

Joulua valmisteltiin hyvissä ajoin. Lähes vuosisata sitten valmistautuminenkin lähti käyntiin varhain. Joulukuusi oli katsottu jo kesällä ja ehkä merkittykin. Se saatiin kotiin hyvien heinien hevosvetoisen kuorman päällä.

Sulaminen tapahtui karjakeittiössä, minkä jälkeen kuusi ripustettiin kattoon tai lattialle omaan telineeseensä. Latva sai oljista tehdyn tähden ja koululaisten tekemän lippuvyön. Monenlaisia muitakin koristeita askarreltiin kotona. Olkihimmelien teko kuului myös sadonkorjuun jälkeisiin puhdetöihin. Sahti ja livekalakin ottivat oman aikansa.

Siasta otettiin käyttöön lähes kaikki. Veri vispattiin välittömästi viileäksi. Siitä tehtiin mustaa makkaraa ja verilättyjä. Käännettyjen suolien puhdistaminen tapahtui paljain jaloin saavissa ja vedessä. Kinkun saanti joulupöytään oli iso asia. Niitä säilytettiin aittarivin liha-aitan tiinussa.

Pää ja sorkatkin hyödynnettiin. Pihan talonvahdille ei juuri mitään jäänyt. Harjaksia tarvitsi suutari. Taidettiin äänikin ottaa talteen levyjä varten. Luista ja osasta rasvoja ja muista teurasjätteistä tehtiin saippuaa joulusaunaan tai valettiin kynttilöitä joulua valaisemaan.

Tuuvinkeja saatiin kellarien perunoista, lantuista ja porkkanoista. Maksalaatikkoakin tehtiin kotona rusinoillakin, jos kaupasta sattui niitä saamaan.

Pahnat lattialle haettiin pahnaladosta ja suorat oljet polstereihin riihen tiloista. Muistan hyvin, miten hauskaa oli hyppiä ja painiskella pienenä laattian oljilla tuvan nurkkauksessa. Ainakin yhtenä jouluna niitä oli.

Jouluaattoon sisältyi vain välttämättömiä ja jouluisia toimia. Karjasta huolehtiminen tapahtui vähän normaalia aikaisemmin. Eläimiäkin muistettiin tavallista paremmalla ruualla. Jouluhan oli. Eläinsuoja oli Jeesuslapsen synnyinpaikka.

Rauhallinen aatto oli lapsille jännittävä. Aattona toimittiin tavallista rauhallisemmin ja hiljaisemmin. Vilkkainta oli kai tuvassa, kun lapset olivat mukana ripustamassa omia koristeitaan kuuseen. Oikeastaan kansakoulun joulujuhlakin muutama päivä aikaisemmin oli joulun tunnelmaa nostattava.

Aattona lypsäminen ja karjan ruokinta hoidettiin tavallista aikaisemmin. Sitä seurasi kuusen koristeleminen ja kynttilöiden asettaminen kuuseen ja pöydälle. Seuraavana oli naisväen saunavuoro. Talon ruokakuntahan oli usein perheyhteisöä suurempi.

Toisena oli miesväki. Saunojien päät painuvat löylyn vaikutuksesta kuin kunnioittaen kiuasta. Ääntä ei juuri kuulu. Vilvotellessa saatettiin muistella menneitä esi-isien asioita ja muitakin miellyttäviä tapahtumia. Monet kävivät tekemään enkelinkuvia lumihankeen. Saunassa ollaan kuin kirkossa, sanottiin ennen vanhaan.

Saunassa käynnillä se joulu tuli vanhemmille vieläkin tutun Taatan eli Frans Emil Sillanpään joulupakinan mukaan. Taatan pakinat ohjasivat muutoinkin aattoillan ajankäyttöä.

Saunomisen jälkeen seurasi yleensä jouluillallinen. Talon vanhin luki isosta perheraamatusta jouluevankeliumin Vapahtajamme syntymäjuhlan kunniaksi. Joulupukkikin vieraili joskus, jos talossa oli lapsia. Pukki ei kuitenkaan ollut punanuttuinen vaan nurinnuttuinen.

Lahjat olivat pukin pajan omatekoisia ja vaatimattomia leluja tai tarve-esineitä. Hevosten ruokkiminen oli illan tärkeä tehtävä. Usein ruokkiminen osui samaan aikaan kuin joulupukki pistäytyi kilttien lasten ilona.

Aattoiltaa ajoitti myös aamun joulukirkko. Se alkoi kello kuusi. Kotiseudultani sinne kesti kolmisen tuntia hevosella. Se on edelleen yksi muistojen helmistä lapsuusajalta.

heikkikoo_web

Heikki K. Lähde
Lammilainen ennenvanhan tutkija.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.