Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Tanssikielto ei pääsiäisaurinkoa koskenut

Maamme oli 1930-luvun lopulla joutunut mukaan suuravaltojen selkkauksiin. Sota syttyi. Isänmaamme itsenäisyyden puolustaminen vaikutti mielialoihin. Kotirintamalla ohjattiin iloisuutta. Kahvi joutui kortille. Eioo tavarat yleistyivät. Tanssimiseenkin otettiin kantaa. Tanssimisen ilonpitoa pidettiin sopimattomana monien ystävien ja tuttujen ollessa samaan aikaan henkensä uhalla isänmaamme itsenäisyyttä puolustamassa. Siksi annettiin tanssikielto. Nykyoloista ajatellen se tuntuu erikoiselta elämänohjeelta. Tanssikielto tuli voimaan joulukuussa vuonna 1939. Joitakin lievennyksiä kieltoon aika ajoin säädettiin. Esimerkiksi hääpari sai omissa häissään tanssia yhden valssin hääväen katsellessa sivusta. Iltamaohjelman yhteydessä joskus sallittiin tunti tanssia. Kansan tanssiharjoitukset yleistyivät. Kansa keksi tupatanssit ja latotanssit. Suurin osa rajoituksista päättyi syksyllä 1948. Kielto oli muunneltuna voimassa noin kolmen vuosikymmenen ajan. Viimeisin vaihe oli joidenkin kirkollisten juhlapäivien tanssikielto ilman poikkeuslupia. Se päättyi vasta 1960-luvun puolella.

Pitkäperjantaihin kielto tuskin mitään vaikutti. Päivää vietettiin alakuloisin mielin. Oli joulun lapsen ristiinnaulitsemisen aikaa. Kirkon alttarikin puettiin pitkäperjantaiksi mustalla vaatteella. Valot sammuttiin kiirastorstain iltana. Niin tehdään nykyäänkin.

Pääsiäisperineet poikkesivat nykyisestä hiukan silloin ennen vanhaan, kun olin pyhäkouluikäinen ja kansakouluni aikaankin. Itse kullekin on varmaan jäänyt muitakin perinteitä. Kolme ominaisuutta tulee mieleeni niitä muistellessani. Pitkäperjantain hiljaisuus ja alakulo muuttuivat pääsiäispäivinä iloisuudeksi. Erityisesti pääsiäispäivän aamuna uskottiin auringonkin tanssivan aamuvarhaisella noustessaan. Pula-ajan ruokapuoleen liittyivät tietysti mämmi ja kananmunat värittämisineen. Kaikki olivat oman tilan tuotteita. Suklaamunia ei silloin edes kuviteltu olevan olemassa.

Hiljaisuuden toteutuspakettiin on helppo kytkeä monia yksittäisiä muistoja. Kirkossa hiljaisuus oli normaalia. Sota-aikana sitä saattoi täydentää tippa silmäkulmassa. Olihan huomattava määrä kyläläisistä isänmaatamme puolustamassa. Lapsia askarrutti kuitenkin yleinen hiljaisuus. Naapurin lapsia ei voinut tavata. Ei saanut ilakoida kotonakaan. Nauru ja kovaa puhuminenkaan, puhumattakaan melusta eivät vallankaan pitkäperjantaina soveltuneet juhlan viettoon. Vasta toisena pääsiäispäivänä iloittiin. Haluttiin nähdä mielessä auringonkin tanssiminen aamulla noustessaan. Taisi siinä hulluhevonenkin saada kovaa kyytiä naapurinuorten kanssa. Yhdessähän se oli talvella tehtykin.

Mämmi oli ja on kai edelleen yksi mielenkiintoisista perinteistä. Mämmiä oli oikeastaan valmisteltava lähes vuoden verran. Tuli huolehtia itse kotona tehdyistä tai luonnossa kasvavista aineksista. Tuohituokkosia tarvittiin oikean mämmin astioiksi. Mämmituokkosten olemassaolo ja kunto oli varmistettava jo edellisenä keväänä. Tuohen saanti koivusta onnistui vain alkukesästä. Sopivankokoinen tuohilevy taitettiin päistään noin tulitikkuaskin korkuisin reunoin. Kulmat käännettiin päissä toisiaan kohden ja kiinnitettiin ohuella oksavitsalla. Taidettiin siihen vetää merkkejä puukon kärjelläkin.

Tuohituokkoset antoivat mämmiin oman maukkaan makunsa. Pääsiäisen käytön jälkeen ne pestiin puhtaiksi uutta käyttöä varten. Reunoihin jääneet uunissa kovettuneet mämmipalaset maistuivat poikkeuksellisen hyviltä. Mämmireseptistä en osaa erikoista sanoa. Mämmimaltaat tulee mieleen ja ruisjauhot ja ehkä perunakin. En muista, vaikka olisi kotona tehtyä siirappiakin olisi vähän käytetty. Imellettyä se kai oli. Esivalmistelun jälkeen mämmi laitettiin tuokkosiin pitkään leivinuunissa lämmitettäväksi. Kovaa kuumuutta ei kai tuokkonen sallinut.

Mämmiä syötiin kylmänä tai viileänä kerman tai ainakin kotoisan oikean maidon kanssa. Ehkä vähän hienoa sokeriakin lisättiin väriksi päälle. Muukin ruoka oli pitkäperjantaina toisenlaista. Uunin lämmittämistä vieroksuttiin.

Kananmunien värjääminen oli lapsille mieluista ja kiinnostavaa puuhaa. Munat saatiin kotokanalasta. Tyttölapset ahkeroivat ajan tavan mukaan äidin kanssa mämmin valmistuksessa ja kananmunien koristelussa. Värit olivat tuolloin kotitekoisia. Helpointa värjääminen oli jo keittovaiheessa. Ruskeahkoa väriä sai sipulinkuorista. Lapsia kiinnosti enemmän kuitenkin itse tekeminen. Värikyniä ja vesivärejä oli pula-ajasta huolimatta saatavilla.

Me pojat hiihdeltiin kotitervatuilla puusuksialla hankikantosilla pitkin paksulumista peltoaukeaa poimien sen reunoilla olevia pajunoksia kiiltävine kukkineen hyvissä ajoin ennen pääsiäistä pöytäkoristeiksi.

Miksikään virpomisjuhlaksi ennen vanhan pääsiäisen viettoa ei voi sanoa. Pääsiäinen oli lapsuudessani enemmän uskonnollinen juhla. Radiota korvaavista kidekoneista saattoi kuunnella Lahden lähettämää ohjelmaa. Kirkossa käynti kotiseudultani ei lapsuudessani kovin yleistä ollut. Muutaman jouluaamun kello kuuden jumalanpalveluksen muistan. Kotiseudultani oli noin kolme penikulmaa viiteen eri kirkkoon. Matka hevosella tai veneelläkin vei oman aikansa. Muita kulkuneuvoja ei vielä nuoruudessanikaan ollut.

Pääsiäiseen liittyivät pakana-ajan perinteinä noidat tai trullit. Niiden toiminnat liittyivät pääasiassa kotieläimiin. Muistan ainakin puhutun, että noidat olivat käyneet navetassa pääsiäislauantaiyönä leikkelemässä lehmien häntiä tai sotkemassa ruoka-altaita. Pahain ilmiöiden torjunnoista muistan puhuttaneen. Pääsiäiskokot liittyvät pahojen henkien torjuntaan ja karkottamiseen. Kokkoja ei Hämeessä ole ainakaan yleisesti poltettu. Pohjanmaalla kylläkin.

Virpomisen villitys on peräisin noituusperinteistä ja onnea toivottavista virpovitsoista. Lapset ovat voimakkaasti vaikuttaneet nykyisen virpomistavan muokkautumiseen.

Heikki K. Lähde
Lammilainen ennenvanhan tutkija.