Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Pärttylistä pikkukesää ja syksyn alkua

Luonnon vehreys on muuttunut kasvillisuudessa vähän vaisummaksi. Luonto on alkanut varautua tulevaan kevääseen taltioimalla viheraineita juuristoihinsa. Jäljelle jää vähitellen väriytyvä ruska. Syksyn mittaan se muuttuu lähes roihuavaksi. Lopulta talven airuet puuteroivat ympäristömme valoisammaksi. Vaan eipähän ennakoida liiaksi. Nykyinen Pertun päivä on jokin aika sitten ohitettu. Se syntyi Pärttylistä muunneltuna. Bartolomeuskin liittyy asiaan. Pertun päivää on maassamme pidetty apostoli Bartolomeuksen muistopäivänä lähes 90 vuotta. Pärttylin päivä periytyy pärttylinyön verilöylystä 445 vuotta sitten Pariisissa 24. elokuuta 1572.

Ensimmäiseksi syyspäiväksi tulkittu Pertun päivä on saanut ison merkityksen ennenvanhan aikaisten esi-isiemme luonnonilmiöiden tietämykseen ja tuntemukseen perustuvassa maatalouden tapahtumien ajanlaskussa. Pari viikkoa aikaisemmin jo Lauri lukitsi latojen ovia. Kuivaheinät tuli olla korjattuina. Samalla alkoi syysviljojen taltiointi. Kykkiä ja viljaseipäitä ilmestyi peltoaukeille. Erilaiset juurikasvit saavat Pärttylin pikkukesästä lisäenergiaa vuotuisen satotuloksen viimeistelemiseksi. Pärttyli pisti kiinni peltojen veräjiä. Se merkitsi syysviljojen kylvötöiden päättymistä. Hallan aika alkoi ja luonto muuttui kasteiseksi sekä seittikuvioilla koristetuksi.

Ajat ovat kuitenkin tehneet entisajan allakoiden merkkipäiviin sidottuja ohjauksia tarpeettomiksi. Virtasen AIV-keksinnön ansiosta alkoivat poistua kuivaheinäseipäiden parissa uurastamisen ihailtavat talkootyyppiset näkymät pelloilta. AIV-tornit ilmestyivät omettoihin tai niiden läheisyyteen. Kehityksen myötä myös rehutornit jäivät tarpeettomiksi. Monenlaiset pallomuotoilut muuttivat luonnollisia peltomaisemia värikkäiksi ja monikuvioisiksi. Pellavapitäjää kiinnostaa tietysti, että pellavat oli muistettava nyhtää maasta irti Pertun päivään mennessä. Niiden liottaminenhan tavasta riippuen kesti muutaman viikon ajan.

Ilmassa lentelevien kesävieraidemme muuttoaika lähestyi. Osa on jo lähtenyt maisemistamme tai lopettanut lajilleen ominaisen ääntelyn. Lintujen erinomaiset aistit tunnistavat olosuhteiltaan sopivan lähtöhetken. Tuntuu ihmeelliseltä, että niiden aistit ohjaavat ne keväällä takaisin synnyinseuduilleen. Pääskysten ja kurkienkin parveutumisaika alkoi Laurina. Pääskyset vie Perttu. Niin sanottiin ennen vanhaan. Nykyään pääskyset ovat kadonneet kotipihoistamme muista syistä. Kurkia sen sijaan nähdään paikoitellen jopa tuhansittain. Ne tankkaavat energiavarastojaan parin viikon ajan sadonkorjuun jälkeen eteläisen Suomen viljapelloilla. Kurjet vaativat tilaa ja sopivia yöpymispaikkoja. Iso lintu tarvitsee myös kunnollisen kiitoradan nousuaan varten. Pitkä matka edellyttää energiavaraston täyteläisyyttä.

Perttu on liittynyt maatilan toimintaan sadonkorjuuta laajemminkin. Uutispuuroa ja uutisleipää pääsi jo Perttuna nautiskelemaan. Pirtin seinähirsien hengittävät tilkeaineet, sammalet, oli hankittava Perttuun mennessä. Juurikkaiden satoa taltioitiin myöhemmin syksyn säillä.

Tulevien ilmojen ennustelu tapahtui vielä itsenäisyytemme alkuaikoihin eläinten käyttäytymisestä ja monista luonnon ilmiöistä ja taivaankappaleiden liikunnoista. Pertun päivänä säätä on voinut ennustaa päivän mukaan tai muista ajan tapahtumista. Päivän sään on ennustettu jatkuvan pitempään. Lämmin päivä saattoi ennakoida aikaista talven tuloa. Pääskyset puolestaan siirsivät talven tuloa niin monella viikolla kekrin jälkeen kuin maassamme viipyivät päiviä Pertun jälkeen. Myös pyyntikauden metsän antimien saalistamista on esipolviemme aikaan ohjattu paljolti syksyn alkajaispäivän Pertun perusteella.

Niin oli ennen. Nyt moni ohjaus on siirtynyt normiohjaukseksi ja säiden ennustaminen ammattimiesten tehtäväksi.

Heikki K. Lähde
Kirjoittaja on lammilainen ennenvanhan tutkija