Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Liikunta ja ruoka laskiaisperinteiden säilyttäjiä

Laskiainen on peräisin noin vuosituhannen takaa. Se liittyi aikanaan enemmän uskonnollisuuteen. Katolinen keskiaika oli paastolle kuuliaisempi. Reformoitu luterilaisuus toi mukanaan vapaamman elomuodon. Kovin kirkollinen juhla laskiainen ei enää ole. Tosin almanakka kertoo nykyäänkin monista sunnuntaista paastoon liittyvinä.

Luontaistaloudessa elävän maalaisväestön työn juhliminen sai jalansijaa laskiaisessa vuoden lopun kekrin tapaan. Se katkaisi pitkän härkäviikkojen ajan. Laskiaisesta tuli vuoden sisätöiden käännekohta. Vähemmän valoisuutta vaativat tupatyöt tuli tehdä ennen laskiaista. Päivän valoisuus antoi mahdollisuuden siirtyä tarkempiin töihin. Sellaisia olivat vaikkapa monenlaiset kutomiset.

Ajan myötä taianomaiset toiminnat tulevan sadon onnistumiseksi ovat vähentyneet. Jotkin perinteet ovat säilyttäneet asemansa. Monia tapoja ja uskomuksia on siirtynyt historiaan. Osa on saanut uusia ilmenemismuotoja. Jäljellä on reipasta mieltä ja ulkoilua ja tietysti laskiaisruokia.

Kevättä ennakoiva laskiainen palauttaa mieleen monia asioita. Ajatellaan paastoa ja nautitaan ruokaperinteistä. Laskeminenkin liittyy edelleen monin muodoin laskiaiseen niin kuin ennenkin. Ennen vanhaan laskettiin mäkeä. Kelkka oli mukana monessa.

Alettiin laskea myös paastopäiviä. Paasto ei kovin merkittävänä meidän elämäämme kuulunut. Ei railakas riemukaan. Siihen kai talvikin on osittain vaikuttanut. Uskonnollisuus ja taikausko ovat olleet laskiaisen osia. Laskiaispäiviä on edelleen kaksi. On laskiaissunnuntai ja laskiaistiistai.

Laskiaista edeltävät juhlapäivät on sidottu jouluun. Laskiainen kuuluu pääsiäissidonnaiseen joukkoon. Sen ajankohta vuoden kulussa vaihtelee lähes kuukauden verran. Tämän joukon keskipiste on pääsiäinen. Sen paikka on sidottu kahden taivaankappaleen liikkeisiin. Maan liike auringon ympäri määrittelee maaliskuussa yön ja päivän saman pituuden omaavan vuorokauden. Se on tänä vuonna 20. maaliskuuta.

Kuun kierto maapallomme ympäri määrittelee pääsiäisen ajankohdan kevätpäivän tasaukseen liittyen. Sanotaan pääsiäisen olevan kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisen sunnuntaina. Se vaihtelee täydenkuun väliaikojen verran. Niin vaihtelee laskiainenkin. Sen sunnuntaista on seitsemän viikkoa pääsiäisen pyhään.

Tänä vuonna se on viikkoa ennen viimeistä mahdollista ajankohtaa. Viime vuonna laskiainen oli jo 9. helmikuuta. Laskiaspullaa ja runebergintorttua nautittiin melkein perä perään. Nyt laskiainen on lähes kolme viikkoa myöhemmin. Laskiaisen nimi viittaa paastoon laskeutumiseen.

Siksi on syytä juhlia jopa karnevaalisesti ennen vyön tiukentamista. Laskiaiseen kuuluu sunnuntai ja tiistai. Laskiaistiistai on karnevaalipäivä. Latinan carne vale tarkoittaa suomeksi ”hyvästi liha.” Tiistai on viimeisin lihasta nauttimisen päivä ennen paastoa.

Paastoon liittyen sanottiin ennen vanhaan, että laskiaiseen laskeudutaan laskiaisena ja siitä päästään pääsiäisenä. Virallisesti 40 päivän paasto on alkanut tuhkakeskiviikkona. Se on laskiaistiistaita seuraava päivä, joka lopettaa samalla laskiaisen vieton. Tuohon 40 päivään ei lasketa sunnuntaipäiviä.

Napakelkasta liukuu pitkiä pellavia. Laskiainen on liittynyt tietysti ennen vanhan ajan yleisimpään elämänmuotoon eli maatalouteen. Kehruuhommat ja muut vähemmän valoisuutta vaativat puhdetyöt tuli saada tehtyä ennen laskiaista. Kevään kajo toi tarkemman yön tehtäviä. Töidenkin juhlinta väritti tiistain riehaa. Pellavan satoa parannettiin puhtaalla pukeutumisella. Pituutta pellaviin haettiin ulkosalta.

Napakelkka oli yksi laskiaisriehan keskipiste. Sen valmistaminen liikunnan riemuun vei oman aikansa. Se tehtiin yleensä tasaiselle jäälle. Reikä jäähän ja siihen pystytettiin pohjaan asti ulottuva puupölkky akseliksi. Sen päähän kytkettiin pitkä aisa jään päällä pyöritettäväksi. Aisan toiseen päähän liitettiin poikittain kelkka. Akselipuun jäätymistä kunnollisesti oli pakko odotella. Lopulta kaikki oli valmista. Tekeleen suosiota kuvaavat monet nimitykset. Oli hoijakkaa ja hulluhevosta, joskus jopa hullu hulluhevonen.

Napakelkka on jään tai lumen päällä kehää kiertävä kelkka, jota pyöritetään ihmisvoimin kehän keskelle asetettuun akselitappiin kiinnitetyn pitkän aisan varassa. Jäätymisen jälkeen alkoi huimaava kelkkailu. Aisan pyörittäminen vaati akselin ympärille voimaa. Hiki toi lämpöä ja huohotus alkoi kuulua.

Kelkassa olijoille pyöritys toi jännitystä ja riemua. Vähän kilpailtiinkin, kuka viimeksi pysyy ympyrää kiertävässä kelkassa. Vauhti sai aikaan lisääntyvää keskipakoisvoimaa. Se kevensi pyöritystä. Pian ensimmäiset linkoutuivat kehältä lumihankeen. Puhdas jää vei pidemmälle. Pitkä liuku ennusti pitkiä pellavia. Tulosta tehostettiin pitkiäpellavia-riemuhuudoilla. Huudoissa nauriitkin saivat oman osansa.

Laskiaisrientoihin kuului monenlaista muutakin liikuntaa napakelkan ohella. Jäällä luisteltiin. Hankikantosilla hiihdeltiin ja jopa kelkkaitiinkin. Lumella on monta nimitystä. Kun sitä on riittävästi ja sää sopiva, se saattaa tehdä kinoksen tai nietoksen pinnan kantavaksi. Ennen vanhaan sellaista oli.

Oli tosi kiva liikkua hankikantosilla. Joskus peltopyytkin pyrähtivät kiepeistään vähän pelästyttäenkin kulkijaa. Hankikantosilla voitiin tuulen sopivasti tuivertaessa kuljettaa itse tehtyä vahvasta paperista leikattua ympyräistä kiekkoakin. Kelkkoja oli monenlaisia. Potkukelkka voitiin ohjailla. Mahakelkka kulki omia uriaan.

Hernekeittoa ja laskiaispullia. Liikunnan ohella laskiaisena nautittiin myös ruuasta. Hernekeitto ja laskiaispullat ovat suosittuja edelleen. Ruokalajit olivat laadultaan tukevia ja rasvaisia eli runsaskalorisia, kuten nykyään sanotaan. Niitä nautittiin yllin kyllin. Paastoa edeltävänä aikana tukevuus oli luonnollista. Hernekeittoakin höystettiin siansorkilla ja joskus ihrallakin.

Rasvaisuuden haluttiin vaikuttavan myös eläimiin. Toivottiin lehmien lypsävän paremmin ja sikojen lihovan. Syödessä rasvaa sai jäädä sormiinkin. Se auttoi jopa kesällä väärävarsiviikatteella niitettäessä.

Perinteistä vanhin edelleen säilynyt on laskiaispulla. Sekin saattoi olla rasvassa keitetty. Pullan täytteeksi kuului ennen vanhaan kermavaahtoa ja mantelimassaa. Meillä mantelimassa on saanut vaihtoehdokseen ja korvaajakseen hillon. Makunautintoa on aikoinaan tehostettu kuuman maidon kera nauttimalla.

Heikki K. Lähde
Lammilainen ennenvanhan tutkija.