Maanantai 25.03.2019
Nimipäivät: Aija
Lammi
Melkein pilvistä
4°C
Tuuli: 2 m/s P
 
Kulmilta-blogi

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Liikunnallista laskiaisriehaa ilman paastoa pullia ja rokkaa nauttien

Laskiainen muodostaa poikkeuksellisen perinnepäivän pitkään alkuvuoden arkipyhättömään aikaan. Arkipyhää laskiainen ei kuitenkaan tuo.

Viikonvaihde on nimeltään laskiaissunnuntai. Sitä seuraa meillä tapahtuman pääosan valtaava laskiaistiistai. Se muodostaa keskeisen laskiaisenvieton monilla tavoillaan ja perinteillään. Se on nauttimisen aikaa ennen paastoa.

Tiistaita seuraava päivä on tuhkakeskiviikko, joka aloittaa katoliselta ajalta peräisin olevan 40 paastopäivän jakson ennen pääsiäistä. Jakson päivien lukumäärä on oikeastaan 46 johtuen yhtä monesta sunnuntaipäivästä. Niistä kaksi on tänä vuonna nimetty Marian ilmestyspäiväksi ja palmusunnuntaiksi.

Neljä on numeroitu paastonajan sunnuntaiksi. Näitä kuutta päivää ei lasketa tuhkakeskiviikkona alkavien paastopäivien joukkoon. Tuhkakeskiviikko on jossain määrin tuttu nimi meidänkin maassamme. Päivä on saanut nimensä paastoon kuuluvasta tuhkan sirottelemisesta pään päälle katumuksesta ja parannuksesta muistuttaen. Koko paaston aika viestii Vapahtajamme paastosta autiomaassa.

Paastoamisen idea on aikojen saatossa hiipunut, mutta tuntuu kuin olisi lievästi palaamassa tuhkakeskiviikon nimityksen mukana. Lähimmäisten muistaminenhan olisi edelleen suotavaa. Robotti ei ihmisen läsnäoloa korvaa.

Laskiaisen tapahtuma juontaa alkunsa noin puolentoista vuosituhannen taakse. Perinteet ovat vaihtuneet kirkollisista ja pakanallisista perinteistä enemmän liikunnan ja merkkipullien sekä hernerokan nauttimiseksi. Oma osuutensa on karnevaaleillakin. Nimi viittaa paastoajan elomuotoon (carne vale eli jäähyväiset lihalle).

Liharuuan vähentäminen onkin ollut oleellista paaston ajalle. Nykyään siihen sisältyy toisenlaista ruokaisaa perinnettä. Nautitaan laskiaispullia. Hillopulla lienee vanhempaa perua. Sitähän sai kotiluonnosta. Vaihtoehdoksi on myöhemmin noussut tuontitavarainen mantelipulla. Myös lämmin maito makunautinnon täydentäjänä on muuttunut tuontikahvin myötä.

Ennen ravintoa tankatiin rasvaisesta ruokapöydästä. Hernerokka muodosti ja muodostaa nykyäänkin kevyenä versiona aterian rungon lähinnä laskiaistiistaina. Hernekeitto on hallinnut pitkään torstaistakin ruokaperinnettä pannukakkujen kera. Laskiaisen rokka oli aikoinaan tukevaa ja rasvaisempaa. Sian sorkkia ja päitäkin käytettiin energiavaraston täydentymiseksi ennen pitkää paastoa.

Toisenlaistakin karnevaalia laskiaisen viettoon kuuluu ja on kuulunut. Vallankin nuoriso on viihtynyt vähäisen riehakkaassa ilonpidossa. Muistelen, miten nuoruudessani Kuohijärven matalan rantaveden alueelle aurattiin omatekoisilla ja -vetoisilla pienillä puuauroilla ympyriäinen alue. Sen keskipisteeseen kairattuun reikään pystytettiin pakkasilla jäätymään hiekkapohjaan ulottuva ja siihen kiinnittyvä ohut tukki. Sen yläpäähän sovitettiin kiertymään pitkä riuku, jonka päässä oli monenlaisia kelkkoja.

Ainakin napakelkaksi tai hulluhevoseksi sitä sanottiin. Riu`un avulla ja alkuun juostuaan kelkkaan istuvat saivat kokea kiihtyvää vauhtia ja kasvavaa keskipakoisvoimaa. Lopulta voima voitti vastustelun. Yksi ja toisetkin kierähtivät radan viereiseen lumihankeen. Riemua riitti kylän nuorten yhteistapaamisessa. Laskiaisriehassa oli mukana runsaasti kyläläisiä.

Toinenkin tapa liittyi lihasvoimaisen elomuodon aikaan maaseudulla. Se oli mäenlasku. Kilpailtiin hyppyjen pituudessa itse tehdyissä lumihyppyreissä kuten nykyään isommissakin hyppyrimäissä. Mäenlaskua harrastettiin myös erilaisilla kelkoilla sopivissa alamäissä monissa pihapiireissä tai rantatöyräiltä järven jäälle.

Ilonpitoa riitti. Kelkoilla kilpailtiin, kuka liukui pisimmälle. Se merkitsi menestystä pellavaviljelyksille. Hihkuttiin pitkiä pellavia. Nauriitakin huudettiin kasvaviksi kuin lautasiksi. Räätikkälooraakaan ei unohdettu. Lammilaisille oli tärkeää tietysti pitkien pellavien huutaminen, millä toivottiin hyvää vuotta.

Laskiaisena tuli tupatöiden kehruiden olla valmiina, jotta päästiin ajoissa enemmän valoa vaativiin kudontatöihin. Ja tottakai hevosetkin olivat menossa mukana. Rekiajeluilla ja pulkkamäissä ulkoiltiin porukalla hauskaa pitäen.

Ennen vanhaan kaikista juhla-ajoista löydettiin monenlaisia enteitä suven sadon ja ilmojen viesteiksi. Niinpä myös laskiaisena. Muodostihan se suurta vaihtelua pitkään pyhättömään talviviikkojen aikaan.

Laskiaisen paikka vaihtelee kuukauden verran. Se johtuu laskiaisen suhteesta pääsiäisen ajankohtaan, josta säädettiin jo lähes 700 vuotta sitten Nikean kirkolliskokouksessa. Laskiaisen ajankohta on 46 vuorokautta ennen keskimääräistä kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeistä sunnuntaita. Siksi pääsiäinen sijoittuu 22. maaliskuuta – 25. huhtikuuta väliselle ajanjaksolle.

Samalla laskiainen saattaa olla varhaisimmillaan jo helmikuun alkuviikon päivinä. Kolme vuotta sitten laskiaissunnuntaita vietettiin 9. helmikuuta. Tänä vuonna laskiaissunnuntai oli 3. maaliskuuta.

Ennenvanhaan kevytruokaiseen ajanjaksoon valmistauduttiin varastoimalla energiaa rasvaisten ja lihottavien ruokien avulla. Uskonpuhdistus poisti meidän elomuodostamme paaston jättäen kuitenkin joitakin tapoja nykyaikaan sovellettuna.

Heikki K. Lähde
Kirjoittaja on ennenvanhan tutkiskelija.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.