Perjantai 01.07.2022
Nimipäivät: Aaro, Aaron
Lammi
Pilvistä
11°C
Tuuli: 3 m/s EI
 

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Kielloilla maustettu kahvi vapautui 1954

Monenlaisissa kielloissa Euroopassa ollut kahvi pääsi maahamme lääkkeeksi soveltuvana. Se muuttui kiistelyn jälkeen tulkinnaltaan nautintoaineeksi. Tuonti ja saanti kansalaisten nautittavaksi kohtasi itsenäisyysvuosisatamme alkupuoliskolla erilaisia vaikeuksia. Taloudellisuuskin nousi esteeksi.

Saantiongelmien lisäksi kahvi siirtyi vaatimattomilla kuponkiannoksilla saatavaksi sokerin ja siirapin ohella jo lokakuussa 1939. Kahvi vapautui säännöstelystä viimeisenä vasta kuukausi sokerin jälkeen maaliskuussa vuonna 1954. Tie kansalaistemme kahvipöytiin oli lähes puolen vuosisadan ajan varsin vaihteleva ja monien vaikeuksien ja kekseliäisyyksien muokkaama. Oli kuin kulkemista saman aikakauden routivilla ja kelirikkoisilla kyläteillä. 1940-luvulla kahviin liittyivät varmaan monille tutut nimitykset, kuten sumppi, korvike, vastike, ostokortti sekä Herakles ja miksipä ei kirkkokahvikin.

Ongelmista huolimatta kahvi ja pulla ovat olleet koko ajan erilaisten juhlien keskeinen osa monine kutsumis- ja ottamisrituaaleineen. Se on ollut sosiaalinen tapahtuma pienemmissäkin piireissä, joissa on tarjottu ”kaikkia seitsemää sorttia” pullaa tai joskus vain kolmea, ”pippaa, pipanpäätä ja keskustaa.” Arkielämässä kahvitus syrjäytti vähitellen ainakin osan pikkuruokailuista aamulla ja iltapäivällä. Kahvintuoja oli odotettu tulija suven hellepäivänä heinäpellolle kahveineen ja pyyheliinalle levitettävine vehnäsineen. Muistan hyvin, kun isän kanssa talven metsätöissä istahdettiin kannolle laitettujen rukkasten ja karvalakin päälle pienen havunuotion ääreen nauttimaan repun kahviaarretta eväineen. Se nautittiin paljain päin pakkasesta riippumatta.

Kahvinpaahdin eli rännäli oli alkuvuosikymmenien erikoinen kapine. Saksalainen Gustav Paulig oli perustanut paahtimon maahamme vuonna 1904 tuottamaan kahvia jälleenmyyjille. Raakakahvia paahdettiin itse tulella kuumennetuissa rännäleissä tuolloin vallitsevissa maaseudun kotioloissa. Paahdettuna se jauhettiin hameen helmassa polvien välissä pidettävässä kahvimyllyssä metallisuppilosta puisen myllyn puiseen pikkulaatikkoon. Hankaluuksista huolimatta innostus kahviin lisääntyi ja sen kulutus korvikkeineen kasvoi. Kahvinjuojakansa oli kehittymässä.

Vuona 1954 tapahtunut säännöstelyn vapautus oli yksi merkittävä kahvin juontiin vaikuttava päätös. Edellinen oli Kustaa Adolfin päätös vuonna 1804 lopettaa kahvin viimeisin käyttökielto alueellamme. ”Koska te minun alamaiseni olette lurjuksia ja ette voi tulla toimeen ilman tätä juomaa niin tahdon sallia tämän juoman teille toistaiseksi”, kuten armeliasta päätöstä siteerattiin. Hillintään vaikutti enää vain hinta. Kansan riemunhetkeksi kohosi suomalaisen höyrylaiva Heraklesin saapuminen sodan jälkeen 24.2.1946 Turun satamaan lastinaan muun muassa 2500 tonnia raakakahvia. Kansanhuoltoministeriö päätti, että sitä tulee keväällä kauppoihin kupongeilla säännösteltynä ostettavaksi.

Edellisvuonna tullut parin kahvittoman vuoden jälkeen ensimmäinen sodanjälkeinen laivan lasti ohjattiin TEHO-pakkauksissa ainoastaan metsätyömiehille puun viennin ja ulkomaankaupan auttamiseksi. Kuponkien kahviannos oli pääasiassa neljänneskilo kuukaudessa. Se muuttui osaksi myös korviketta sisältäväksi. Vuonna 1943 myytävänä oli aitoa kahvia sisältämätön vastike, jossa oli eniten viljaa ja lisäksi sokerijuurikasta ja sikurijuurta.

Kun pula-ajan kuponkikaudella kaupoissa oli runsaasti tarjolla myös eioota, niin kansalaisten kekseliäisyys kahvin korvikkeen ja vastikkeen käytössä johti hämmästyttäviin ideointeihin. Vaikeasti saatavaa kahvia jatkettiin monin konstein. Muistan itsekin, miten monenlaisia luonnon antimia työstettiin saunassa ja pirtin uunissa sikurin lisäksi kahvin sijaiskäyttöön. Sumppi, korvike ja kahvike sekä vastike tulivat entistä tutummiksi nimityksiksi. Sumppi oli kahviporojen uusiokäyttöä jopa useaan kertaan.

Korvikkeessa kahvia oli yleensä vajaa neljännes ja loppu lähinnä paahdettua viljaa sekä vaikkapa lanttua, herneitä ja voikukan juuria. Vastikkeessa oli vaihtelevasti monia korvikkeen lisäaineita ja sikuria. Sotia edeltävänä pula-aikana vastiketta oli kaupoissa ”Kahvike”-nimisenä. Juomaan saatettiin lisätä oikean pannukahvin tapaan kalansuomusta tai nahastakin valmistettua kahvinselvikettä. Kahvi selkeni myös hetkessä pannumyssyn alla tai tilkalla kylmää vettä. Selvikettä ja vastiketta oli joskus myös kaupan myynnissä.

Merkittävä apu kahvin saantiin tuli kirkolta sen ulkomaanavun puitteissa. Erityisesti vuonna 1948 tapahtunut kirkon toiminta ohjasi kolmasti valuuttalajejakin hyväksikäyttäen rahaa toimintaan. Se elvytti lisäksi laajasti rahalahjoitusten saantia. Tuloksena saatiin merkittävästi kahvia kuponkien vastikkeina jaettavaksi. Kirkon ulkomaanavulla monine rinnakkaislahjoituksineen olikin suuri vaikutus ajan jälleenrakennuspaljoudessa. Tuote sai oman nimenkin. Sitä kutsuttiin kirkkokahviksi. Turun tuomiokirkon kuvalla varustettu peltirasia on nyt jo harvinainen muistoesine tuolta ajalta.

Kahviin on liittynyt ja liittyy vieläkin monenlaisia rituaaleja. Osa niistä on häipynyt unholaan. Erikoinen tapaus aikoinaan herrasväen nautinnoissa oli pieni laite ylähuulessa, jotta miesten viiksivahaa ei sulaisi kuumaan kahviin. Rouvasväki joi kahvinsa pikkukupeista fiinisti pikkurillit ojossa. Monet emännät ryystivät juomaa äänekkäästi tassilta. Miehet nauttivat joskus plöröistä kahvin syrjäyttämien tuliaisryyppyjen sijaan. Me kronologisesti ansioituneemmat muistamme varmaan vielä myös suolan käyttöä kahvissa.

Miesväki hallitsi pitkään kahvin käyttöä. Naisväki huolehtii sen laittamisesta. Kahvin vapautumisajalta muistamme hyvin valtakuntamme epäviralliseksi prinsessaksi nousseen Paula-tytön sekä suuren menestyksen saaneen autokorttivillityksen. Kahvipaketin tukena olleet pahviset autokortit valtasivat kansakoulupoikien ja vähitellen muidenkin vaihtokauppamarkkinat.

Suodatinkahvit kehittyivät lähinnä 1950-luvun lopulla. Tällä vuosituhannella kahvista on tullut monimuotoinen nautintoaine. Koneet ovat mahdollistaneet monenlaisten juomalajikkeiden saantia ja monenlaisia uusia kahvinautintoja kahvihampaan kolotukseen. Ystävyyden ja vieraanvaraisuuden rinnalle on muotoutunut merkittäviä sosiaalisia tapahtumia kahvittelun puitteissa. Juhliin kahvi on liittynyt koko ajan. Tuskin voisi edes kuvitella erilaisia perhetapahtumia ilman kahvin nauttimista. Kupillisten lukumäärä ja tarjoilu sekä pöydän antimien aloittamisrituaalit ovat myös säilyneet pitkään samantyyppisinä. ”Tehkää hyvin ja ottakaa”, ilmaisun kuulee vielä usein monenlaisista muutoksista huolimatta.

HeikkiKLahdeHeikki K. Lähde
Ennenvanhan tutkiskelija

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.