Torstai 19.09.2019
Nimipäivät: Reija
Lammi
Selkeää
2°C
Tuuli: 6 m/s PPL
 
Kulmilta-blogi

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Juhlavuosi muokkaa juuriamme huomiseen 

Onpa tämä isänmaamme juhlavuosi innoittanut kansalaisia moniin, lähes uskomattomiin oivalluksiin. Monenkirjavat tempaukset tuntuvat pulppuavan syömmen syvyyden sokkeloista toteuttamisen virtaa. Satavuotiaan juhliminen tulevaisuuteenkin tulosta tuottavilla tapahtumilla on ollut ylitsevuotavan antoisaa.

Tuntuu, että tapahtumien tulva turpoaa kohti juhlajakson loppuvaiheita. Varmaan jotakin innostusten ideaa jää vielä varastoonkin. Siksi juhlavuoden vietto koituu tulevaisuutemme kannalta merkittävän rakentavaksi. Ikimuistoisista ilolla tehdyistä yhteistilaisuuksista jäänee eväitä tulevaisuuttakin kohentaviksi.

Se kasvattaa sitä nostalgiaksi kutsuttua ominaisuutta ihanien muistojen kätköissä, mikä kantaa ihmisiä sukupolvien saatossa uusiin ulottuvuuksiin. Ne muotoilevat nykymenoon sopivaksi sitä peruskalliota, jolle itsenäisyytemme on vuosisatojen saatossa rakentunut.

Sisu ja aikaansaamisen tahto ja taito ihmeellisissä luonnon luomissa vuodenaikojen jokamiehenoikeuksien nautinnollisissa elomuodoissa ovat hyviä peruspilareita. Ne ovat yhteisön muodostaville ihmisyksilölle merkittäviä asioita. Ne ovat senlaatuisia eväitä, mitä aikoinaan varsin pidetty rovastimme Aalto antoi yhteiselämää alkavalle parille toivottaessaan onnea elon retkelle.

Erinomainen iloa tuottava yhteisöllisyyden tapa toimia oli vielä viime vuosisadan puolivälissä tulosta tuottava talkootyö. Moni asia osoittaa, että väsymättömien koneiden ja digimaailman myötä lisääntynyt yksityistyyppinen toiminta on juhlavuonnamme solminut mielenkiintoisia yhteyksiä entisajan yhteisöllisen talkootyön kanssa.

Tulee mieleeni, kuinka ennenvanhan ajan elomuodoissa näin syksyn alkaessa koitti monenlainen puhdetöiden hyörintä. Kekriaika toi uusia tehtäviä luppoaikaan. Tuvassa pidettiin matonleikkuutalkoita muuhun käyttöön enää soveltumattomien tai pieneksi jääneiden riepujen saamiseksi uusiokäyttöön. Noista pieneksi jääneistä käyttökelpoisista vaatteista muodostui ensiksi täytettä pärekoppaan naapurien auttamiseksi tai joulupukin konttia täyttämään. Loput leikattiin talkoilla pitkiksi suikaleiksi muodostamaan matonkudekeriä.

Talkoiden jälkeen kukin muilta töiltä ehtivä istahti vuorollaan tupaa täyttävien kangaspuiden penkille. Siinä yksilö jatkoi talkootoiminnan tulosta muokkaamalla matonkuteita yleensä useammalle sukkulalle käärittynä pääasiassa pellavaisiin loimiin. Eri sukkuloista sai sopivia raitoja maton muotoilemiseksi. Näin yksilön toiminta kytkeytyi yhteistyöhön hyvää tulosta tuottavaksi yhteiseksi kudonnaksi tulevaa uusiokäyttöä varten.

Matto saattoi sisältää jopa perheen tai suvun historiaa. ”Tää on paita meidän ensimmäisen vauvan. Kuopus kulta viimein rikki repi sen”, kertoi aikoinaan Ragni Malmsten Riepumatto-levyllään korostaen myös tummien raitojen merkitystä kirkkauden korostamiseksi. Vanhat kodin räsymatot ovat tuoneet osan lapsuudesta tuttua pappalaa tai mammalaa monien nykykotien kalustukseen. Keinutuoli ja joku muukin vanha kaluste tai muu esine on päässyt kuin uuteen valoon. Tällä kertaa sitä valaisee hämyisän öljylampun tai kynttilän sijasta jopa kaukosäädettävä led-valaisin monin tavoin älykodiksi muuttuneessa ympäristössä.

Suomen alkuvuosisadan juhlavuoden viettäminen tuo esiin monin tavoin kytkentöjä entisaikaan. On kuin polkupyörää keksittäisi uudelleen. Se tapahtuu kuitenkin myönteisessä mielessä. Ei aina tarvitse keksiä täysin uutta. Voi hyödyntää olevia ideoita uudessa ympäristössä.

Toimintatavat muokataan nykyiseen elomuotoon sopiviksi tuon talkootoiminnan tapaan. Monien toimintojen juuret juontavat alkunsa entisajasta. Siitä kertovat tapahtumat ovat yleistyneet. Ne näyttävät kiinnostavan ihmisiä runsain joukoin. Lapsille on ollut kivaa nähdä mistä maito todella tulee tai silittää määkimällä kiittävää lammasta, ja jopa päästä hevosen kyytiin joko ratsain tai kärryillä.

Kaikille tärkeän ruokaviljan korjuuta on esitelty lihasvoimaisesta niittoajasta riihimisen ja puimalan aikakausien kautta leikkuupuimureiden toimintaan. Tekotavat ovat muuttuneet, mutta monet sanat ovat säilyneet. Meidän talouttammekin ohjataan budjettiriihien avulla.

Ihmisten ajatuksiin ovat juhlavuoden ideoimisessa juolahtaneet erilaiset muistikuvat omista tuntemuksista. On tullut mieleen monenlaista ”mistä minä olenkaan kotoisin” -maailmasta. Juuret ja perinteet vaikuttavat kansalaisten toimintaan. Itsenäisyytemme perusjuuretkin muokkaantuivat aikojen saatossa ja johtivat lopulta kehityskelpoiseen tulokseen.

Satavuotiaan juhlavuoden monipuolisuudeltaan hämmästyttävät tapahtumaideoinnit tallentavat samalla mittavasti suomalaisuutemme kulttuurin kehitystä ja sisältöä.

Heikki K. Lähde on Suomen juhlavuoden kunniaksi ahkeroinut kolme kirjaa valmiiksi. Kuva: Susanna Mattila

Heikki K. Lähde 
Lammilainen ennenvanhan tutkiskelija

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.