Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Juhannus luonnon satotoiveista ja naimaonnesta kokkojuhliin 

Varsin vanhat ja moniaiheiset ovat nuo juhannuksen perinteet. Nimi on saanut alkunsa Johannes Kastajan mukaan. Hänen syntymänsä on liittänyt kesän valoisimman ajan juhlan vuoden pimeimpään päivään ja joulun lapsen syntymään. Pisin ja lyhin päiväaika ovat sijoittaneet juhlat aikoinaan samoille päiville puolen vuoden välein.

Juhannus oli keskiajalta lähtien 24. kesäkuuta. Vuonna 1955 juhannusaatto ja juhannuspäivä siirrettiin kesäpäivänseisauksen sisältävän viikon perjantaiksi ja lauantaiksi ja näin päivämäärältään liikkuvaksi. Siirto tapahtui työmarkkinajärjestöjen aloitteesta. Samalla vuodesta 1890 lähtien Adolfista, mutta ei aatosta johtuva Aaton nimipäivä siirtyi useimmiten juhannusaatosta erilleen. Juhannuksen vieton pääpaino on viime vuosikymmeninä siirtynyt juhannuspäivän sijasta selvästi aaton juhlintaan. Juhlaa kutsutaan myös mittumaariksi ruotsinkielisen nimityksen mukaan.

Juhannus päättää vanhan perinteen mukaan pikkukesän ja aloittaa isokesän. Pikkukesällä luonto kasvaa kauneimmaksi vehreän vihreyden monivivahteiseksi kirjoksi. ”Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa, tuomenkukka kolmantena.” Näin ilmaisee juhannusajan vanha kansa sanonnallaan. Kesien vaihdosta kertoo vanhan kansan toive runsaista pikkukesän sateista: ”Ennen juhannusta sataa suoraan laariin.” Sato onkin tutkijoiden mukaan johdannainen sataa-verbistä, mikä on tarkoittanut putoamista. Pakanalliseen aikaan juhannus sisälsi Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden palvontaa monin taioin.

Juhannukseen liittyvät monet pakanalliset tavat ovat siirtyneet kirkollisten juhlien sisältöön Johannes Kastajan sidonnaisuudella. Joulusta poiketen ei juhannukseen liity kirkollisia perinteitä rippi-ja hääpäivien suosiota lukuun ottamatta. Sen sijaan lemmentaikoja neitoset ovat ainakin ennen vanhaan uutterasti tehneet. Juhannusyöstä on etsitty monin tavoin hyvää naimaonnea. Sulhojen ohella on ennustettu karjan ja sadon edistymistä.

Karjaan liittyy myös isojakoja edeltänyt perinne. Juhannus oli ammattimaisten kyläpaimenten juhlapäivä. Paimen hoiti karjaa koko kesän laitumella varjellen pedoilta ja muilta pahoilta aikomuksilta. Kyläpaimen toi ja vei kunkin talon karjan lypsypaikalle. Lypsyn jälkeen paimen kokosi karjan ja siirtyi yhteislaitumelle. Lehmiä paimennettiin odelmapelloilla ja peltojen reuna-alueilla. Kylän karja oli koko kesän

paimenen vastuulla. Paimen herätti aamulla lypsäjät. Kokosi karjan ja vei sen omille reviireilleen. Juhannus oli paimenten vapaapäivä ja häntä juhlittiin tärkeänä kirkkopyhänä myös kirkkomatkan järjestämisellä. Lehmiäkin koristeltiin juhlan kunniaksi. Vähitellen nämäkin kadonneen paimentolaisammattikunnan edustajat jäivät unholaan. Sähköiset helposti siirreltävät paimenpojat tulivat tilalle.

Nuoruusaikanani luonto tuotiin monin tavoin asumukseen ja pihaan sekä pihassa olevaan saunaankin. Huvila-asutusta rantasaunoineen ei viime sotiemme vuosikymmenellä juuri ollut. Yhteisiä kokkoja poltettiin rannoilla.

Nuoret koivut muodostivat pääkoristelun niin siivottuun pihaan kuin sisätiloihinkin. Aattona haetut koivut sijoitetiin ulko-ovien viereen. Niillä muodostettiin lehtimaja tukevien pihapenkkien ympärille. Koivunoksilla tai pihlajanoksilla sekä luonnon kukilla koristeltiin myös pirttiä ja sen ovi- ja ikkunapieliä. Muistanpa jonain juhannuksena ripotellun jonkin lehtipuun lehtiäkin puhtaanraikkaiksi kuuratuille puulattioille pestyjen kotikutoisten räsymattojen lisäksi tai tilalle. Koristelulla korostettiin juhlaa suven luonnollisella rehevyydellä. Kesäyönä käymään lähtenyt juhannussahti kuului tietysti juhlintaan.

Juhannussauna oli yksi juhlan päätapahtuma. Saunomisen vasta-aineiksi käytettiin tuoreita koivunoksia myös vihdoiksi tehtyinä. Illan myötä seurasi runsas vuosisata sitten pitkän perinteen omaavaksi vakiintunut juhannuskokon sytyttäminen rannoilla tai tilanteeseen sopivilla kokkokallioilla. Yhteiselle kokolle kerääntyi paljon lähiseudun ihmisiä. Itsenäisyytemme ensi kymmeninä alkunsa saanut tanssilavakulttuuri keräsi myös suuria väkijoukkoja. Vuonna 1953 valmistunut Lammin Untulan lava keräsi runsaasti väkeä. Muistaakseni kymppitonnikin rikkoutui Niilo Tarvajärven vierailun ansiosta. Joissakin kylissä keväisin pystytetyt kyläkeinutkin vetivät nuorisoa paikalle. Juhannusyöhön liittyi lisäksi monenlaisia taikoja ja niiden muisteloita.

Juhannuksen valoisan kesäyön suvista juhlapitoisuutta on korostanut päivän nimeäminen vuodesta 1934 lähtien myös Suomen lipun päiväksi. Juhannuksen liputus alkaa poikkeuksellisesti juhannusaattona kello 18.00. Liputus saa jatkua yli yön ja se päättyy vasta juhannuspäivänä kello 21.00.

Heikki K. Lähde 

Kirjoittaja on lammilainen ennenvanhan tutkija. Oheisessa kuvassa hänet on kuvattu vuoden 2017 Pellavamarkkinoilla renkinsä Jannen kanssa.