Tiistai 21.05.2019
Nimipäivät: Kosti, Konsta, Konstantin
Lammi
Selkeää
24°C
Tuuli: 1 m/s P
 
Kulmilta-blogi

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Aurinko ja kuu pääsiäisajan ohjaajina 

Pääsiäinen on vanhin ja merkittävin monien kirkkopyhien ajastaja ja muodostaa poikkeuksellisen pitkän juhlallisen ajanjakson. Lähes 2000 vuotta sitten vanhat kirkkoisät pohdiskelivat sen tarkempaa sijoittamista ajan kulkuun perimätietojen mukaan. Niinpä Nikean kirkolliskokous vuonna 325 ratkaisi asian sijoittamalla pääsiäisen itämaisen kalenterin mukaan nykykielellä ilmaisten kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin. Se tarkoittaa aikaa 22.3–26.4.

Kun kuu syntyy 19 vuoden välein samana päivänä ja sunnuntai on 28 vuoden välein samana kuukauden päivänä, niin pääsiäinen on 532 vuoden välein samana kuukauden ja viikon päivänä. Tänä vuonna pääsiäinen on 1. huhtikuuta. Sitä edeltävä palmusunnuntain jälkeinen hiljainen viikko eli piinaviikko muodostuu malkamaanantaista, tikkutiistaista, kellokeskiviikosta ja tutummista kiirastorstaista, pitkäperjantaista ja lankalauantaista. Palmusunnuntaitahan vietetään Jeesuksen aasilla Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi Hoosiannan kaikuessa. Pajunvitsat ovat meillä palmunlehvien vastineina.

Suuren pääsiäisjuhlan merkittävyyttä lisää sitä edeltävä 40 vuorokautta kestävä laskiaisen jälkeisestä tuhkakeskiviikosta alkava paastoaika. Laskiaissunnuntai on seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Seitsemän viikkoa sen jälkeen on helluntai. Väliin sijoittuu 40 päivää pääsiäisestä oleva helatorstai. Pääsiäisen säätelemän helluntain nimi näkyy almanakassamme tänä vuonna 25 viikkoa eli marraskuun puoliväliin asti.

Pääsiäinen onkin monisisältöisten juhlapäiviensä ja pitkän paastoajan vuoksi ruokajuhla. Ennenvanhaan se oli enemmän luontaista. Omavaraistaloudessa paaston sanomaa voimisti vähentynyt edellisen vuoden sato. Uuttakaan ei luonto vielä ehtinyt tarjota. Vilja-aitan varastojen vähentyessä sanottiin joskus poskienkin olevan laihat kuin pääsiäisen pyhät. Pääsiäisruuat olivat oman talon tuotteita kananmunien värjäämisestä alkaen. Uunijuustot ja vasikanpaistit muodostivat pääruuat. Verimakkarat olivat joskus herkkuina. Monet ruokalajit viestivät kirkollisista perinnejuurista.

Sotien jälkeen tapahtui muutosta. Sekä ruoka että muutkin pääsiäistavat ovat saaneet evakkojen ansiosta paljon uusia värityksiä ja virityksiä karjalaisesta pääsiäisen vietosta. Pasha ja lammas sekä tietysti paaston aikana vieroksutut maitoruuat ja värikkäiksi askarrellut kananmunat ovat koristaneet pääsiäispöytää. Nuoruudessani värjäämiseen käytettiin kotona viljeltyjen sipulien kuoriakin. Kaupallisia värejä tuli vasta myöhemmin. Elintason nousun myötä kananmunat ovat saaneet seurakseen myös värikkäitä ja monesti yllätyksiä sisältäviä suklaamunia korostamaan pääsiäispöydän juhlavuutta. Munat ovat vuosisatoja symboloineet ikuista elämää ja ylösnousemusta.

Pääsiäisen vuosisatoja pitkän perinteen herkkua oli suomalaisjuurinen mämmi. Sitä ei tietenkään pidä unohtaa. Silläkin on maassamme vuosisatojen mittaisia perinteitä. Ennenvanhaan mämmi tehtiin tietysti itse kotona maalaistaloissa. Valmistelu alkoi jo edellisenä kesänä. Tuohisten tuokkosten löytyminen tarvittaessa piti varmistaa tekemällä tuohenlähdön aikaan monenlaisia tuokkosia. Tuntui kuin ne antaisivat oman makunsa eri tuotteisiin. Niitähän tarvittiin kesällä marjojen poimintaan ja pääsiäisenä mämmin paistamiseen. Herkku muodostuu tavallaan imelletystä ruispuurosta jauhoineen ja maltaineen. Siirappiakin siihen muistaakseni lisättiin. Kypsää mämmiä nautiskeltiin kylmänä kerman tai maidon ja hienosokerin avulla mausteltuna.

Vanhan kansan pääsiäistä voidaankin tarkastella tästä näkökulmasta paitsi paaston loppumisen, myös talven päättymisen ja kevään saapumisen juhlana. Keskikevät on ollut talvesta pääsemisen ja luonnon elinvoiman itämisen aikaa. Pääsiäisen tavoilla ja teoilla on kylvetty siemenet tulevan kesän onnelle ja terveydelle. Luonnonuskoisiin kevätpyhän viettämisen tapoihin kuuluivat virpominen onnea tuovilla oksilla, kodin siivoaminen, keinuminen ja sato-onnea tuovien valkeiden polttaminen.

Karjaonnea varmistettiin kelloja kilkattamalla ja paimentorvilla. Vasta toisena pääsiäispyhänä on tanssittu ja leikitty sekä tervehditty aamuaurinkoa.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin ennenvanhan vuosikymmeniä kestänyt huvikielto. Julkisia huvitilaisuuksia kuten esimerkiksi tansseja ja elokuvanäytöksiä ei saanut järjestää muun muassa pitkänäperjantaina ja pääsiäissunnuntaina. Viime vuosituhannen lopulla kielto lieveni poliisilta hankittavan luvan varaan. Lopullisesti kielto poistui laista vasta tällä vuosituhannella vuonna 2002.

Lapsuudessani talvi oli talvisempi lumineen ja pakkasineen. Hankikantosilla oli kiva hiihdellä kotitekoisilla ja kotitervalla tervatuilla puusuksilla. Pajunkissoja etsiskeltiin hyvissä ajoin. Kiirastorstaina elämä oli vilkkaampaa sekä äänekkäämpääkin ennen illan hiljentymistä tuleviin päiviin. Kiiraa karkotettiin pois kotipiiristä. Trullien vierailujakin yritettiin estää. Pitkäperjantai oli jo juhlallisen harras. Kylässä ei käyty ja muutenkin olo oli odottavan hiljaista. Piirreltiin ja maalailtiin. Leikittiin ja lueskeltiinkin. Muistan, miten kiva oli körötellä istumalla tai jopa seisomallakin isän istuessa jalka toisen päällä ja minun seisoessa jalkaterän päällä köröteltävänä. Odoteltiin toista pääsiäispäivää. Silloin pääsi vaikkapa laskemaan mäkeä ja tapaamaan muita nuoria jäälle rakennetun hulluhevosen kyydissä pyllähdellen lumihankeen.

Heikki K. Lähde on Suomen juhlavuoden kunniaksi ahkeroinut kolme kirjaa valmiiksi. Kuva: Susanna Mattila

Heikki K. Lähde on Suomen juhlavuoden kunniaksi ahkeroinut kolme kirjaa valmiiksi. Kuva: Susanna Mattila

Heikki K. Lähde 
Ennenvanhan tutkiskelija

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.