Torstai 17.01.2019
Nimipäivät: Toni, Anton, Antto, Anttoni
Lammi
Pilvistä
-9°C
Tuuli: 3 m/s P
 

900 sivua Hauhon historiaa

Hauho-Seuran viiden vuoden voimainponnistus on nyt päättynyt, kun Hauhon historia III julkaistiin Hauhotalossa eilen illalla. Kirjoittaja, historiantutkija Ilkka Teerijoki pitää kotiseutuyhdistyksen saavutusta erityisen merkittävänä tässä ajassa, jossa moni keskisuuri kuntakaan ei tunnu löytävän rahaa historiateosten tekemiseen. Erityisen hienolta julkistaminen tuntui myös siksi, että se pystyttiin toteuttamaan päivälleen sovitun mukaisesti, Hauho-Seuran 70-vuotisjuhlapäivänä.

Ilkka Teerijoki sai signeerata uunituoreita Hauhon historia III -kirjoja julkaisutilaisuuden päätteeksi. Kuva: Susanna Mattila

Teerijoen mukaan kirjoittajana hän sai Hauhon historia -toimikunnalta vapaat kädet, mutta toimikunta antoi auliisti apuaan aina kun sitä tarvittiin. ”Ilman yhteistyötä historiatoimikunnan ja monen muun tahon kanssa työstä ei olisi tullut mitään,” hän sanoi.

Lähdeaineistoa kirjoittamistyölle löytyi runsain mitoin. Teerijoki muistutti, että Hauhon historia III on yleisesitys Hauhon historiasta.

”Aineistoa oli pakko käydä laajasti läpi, jotta voi muodostaa käsityksen siitä, mikä on keskeistä. Tutkiminen on aina valintojen tekemistä, ja on uskallettava karsia kiinnostavia asioita pois. Joku toinen kirjoittaja olisi voinut tehdä erilaisen kirjan. Varmaa on, että Hauhon historiasta kiinnostuneille riittää tutkittavaa,” Teerijoki totesi.

Hauhon historia III jakaantuu 20 lukuun, joista Teerijoen mukaan jokaisesta olisi voinut kirjoittaa kokonaisen kirjan. Kirja jakaantuu kahteen aikajaksoon, joista ensimmäinen alkaa vuodesta 1868, jolloin moderni kunnallisjohto perustettiin Hauholle ja päättyy toisen maailmansodan päättymiseen 1944-45. Tämä ajanjakso sisältää useita dramaattisia muutoksia, kuten 1860-luvun nälkävuodet, ajanjakson joka johti vuoden 1918 kapinaan ja toisen maailmansodan vuodet.

”Historian kiinnostavuus syntyy muutoksista. Jos ensimmäisen jakson muutokset olivat suuria ja nopeita, jälkimmäinen jakso pitää sisällään koko yhteiskunnan elämää läpäisseitä hitaita muutoksia,” sanoi Teerijoki.

Yksi tällainen muutos oli koululaitoksen syntyminen. Vielä 1860-luvulla Hauholla käytiin kahden kuukauden jakso kiertokoulua, mutta jo 1870-luvulla Hauholle perustettiin kahdeksan kansakoulua ja 1900-luvun vaihteessa kahdeksan lisää. Maalla tehtiin raskasta ruumiillista työtä, eikä koulusivistystä pidetty tarpeellisena. Jotkut pitivät sitä jopa haitallisena.

”Asenteet muuttuivat hitaasti. Vielä toisen maailmansodan aikaankin kansakoulun jälkeisiä opintoja pidettiin turhina.”

Hauhon historia II sai rinnalleen uutukaisen III:n osan. Kuva: Susanna Mattila

Muillakin elämänaloilla tapahtui vastaavia muutoksia. Niin sanotut köyhäinhuutokaupat loppuivat 1800-luvun lopulla, kun Hauhollekin perustettiin köyhäintalo. Talo rakennettiin, kun laskettiin että sinne hoidokeiksi tulijat tulisivat vasta äärimmäisessä hädässä. Köyhäintalo muuttui ajan kuluessa kunnalliskodiksi ja sittemmin vanhainkodiksi.

”Vielä 1930-luvulla köyhäintalo oli omavarainen maatalo, jonka hoidokkien oli pakko osallistua talon töihin. Työntekijöitä oli vain kolme, johtaja, yksi apulainen ja yksi mielisairaanhoitaja. Vasta 1940-50 -luvuilla hoitoalalle saatiin kahdeksan tunnin työpäivät, mikä lisäsi työvoimaa kunnalliskodeissa,” Teerijoki kertoi.

Teerijoki muistutti myös, että maatalouselinkeino koki muutoksia jo kauan ennen EU:n liittymistä. Vielä 1800-luvulla Hauholla pääasiassa viljeltiin viljaa, mutta vähitellen siirryttiin karjatalouteen ja myöhemmin monialaisiksi tuotantoyrityksiksi.

”Myös metsänomistuksella oli suuri yhteiskunnallinen vaikutus. Metsien arvo nousi 1800-luvun lopulla, mikä syvensi metsänomistajien ja muun väestön välistä juopaa. Siihen asti eroa metsää omistavan tilallisen ja metsättömän tilallisen välillä ei ollut. Tämä on mielestäni yksi syy niille vastakkainasetteluille, joita seurasi hauholaisittain sanottuna kapina vuonna 1918,” Teerijoki totesi.

Väestö väheni Hauholla 1960-luvulla 6500 asukkaasta 4000:n. Muutos oli niin suuri, että silloinen ennuste esitti Hauhon väkiluvun olevan 2000-luvulla noin 1600 asukasta. Kehitys kuitenkin pysähtyi ja kääntyi 1980-luvulla. Hauhon asukasluku oli Hämeenlinnaan liittymisvuoden molemmin puolin noin 4000.

”Hauhon historia III on yleisesitys, joka on dokumentoitu eli siitä löytyy lähdeviitteet. Se ei kuitenkaan ole tieteellinen tutkimus, ja se on pyritty kirjoittamaan siten, että kaiken tiedon saa vaikka ei lukisi yhtäkään taulukkoa, vaikka niitä kirjassa on paljon. Historia ei ole suoraviivaista etenemistä ja painotukset ovat aina mielipidekysymyksiä. Kirja on yksi näkemys Hauhon historiasta, ja se on kirjoitettu lukijoille antamaan perustiedot niille, jotka eivät tunne Hauhoa. Tutkittavaa riittää edelleen ja olemmekin jo keskustelleet neljännen osan tekemisestä. Kirja kulkee nimellä Hauhon kylät, talot ja isäntäväet,” Teerijoki sanoi.

Riemastuttavat Liitutaulut-Tyynet esiintyivät illan päätteeksi. Kuva: Susanna Mattila

Julkaisutilaisuudessa jaettiin Kotiseutuliiton hallituksen myöntämät Kotiseutuliiton kultaiset ansiomerkit seuraaville Hauho-Seuran aktiiveille: Ulla Tupala, Leena Sarkkola, Minna Puntila, Raimo Mäkelä, Irmeli Isokivijärvi ja Jouni Lehtonen. Myöntöperusteena on muun muassa osallistuminen kotiseututyöhön ja järjestötoimintaan pitkään ja ansiokkaasti. Edellyttää käytännössä vähintään 20 vuoden osallistumista.

Ansiomerkin saaneiden puolesta kiitospuheen pitänyt Irmeli Isokivijärvi totesi, että Hauho-Seuralla on hauska, innokas, työtäpelkäämätön ja sopivasti hullu johtokunta. Hän on toiminut 25 vuotta sen sihteerinä ja saanut siten toteuttaa aintohimoaan historiaan.

”Hauholla tuli tunne, että olen tullut kotiin. Pienellä paikkakunnalla asumisessa on puolensa. Pienellä paikkakunnalla tuntee kuuluvansa jonnekin. Jokaisen rooli on ratkaisevan tärkeä,” hän luonnehti.

Julkaisutilaisuudessa kuultiin nuoren hauholaisen, Aleksi Kalliokosken musiikkiesityksiä ja lopuksi yleisöä viihdyttivät Liitutaulu Tyynet. Aluksi tarjoiltiin Hauhon vaakunalla koristettua täytekakkua ja kahvia.

Susanna Mattila
Lammille.fi

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.