Keskiviikko 14.11.2018
Nimipäivät: Iiris
Lammi
Melkein pilvistä
7°C
Tuuli: 1 m/s P
 
Yhteistyössä-blogi

Asiantuntijablogi kaupallisille yhteistyökumppaneille. Haluatko kirjoituksesi blogiin? Soita 040 5281 989!

Festivaalitoimisto olohuoneen nurkassa

Aloitin taipaleeni Radion sinfoniaorkesterin sellistinä kevätkaudella 2003 siirtyessäni Kansallisooperan orkesterimontusta kuuden vuoden työrupeaman jälkeen hieman toisenlaiseen työpaikkaan. Tämä kyseinen ajankohta oli työnantajan vaihdoksen lisäksi siinäkin mielessä merkittävä, että olin edellisenä kesänä tullut järjestäneeksi ensimmäistä kertaa nelipäiväisen musiikkifestivaalin yhdessä vanhan ystäväni ja RSO-kollegani Olli Kilpiön kanssa.

Kun Hauhon musiikkijuhlat päätettiin perustaa syksyllä 2001, ei sen kummempaa viisivuotissuunnitelmaa tehty (viisitoistavuotissuunnitelmasta puhumattakaan…). Kunhan päätettiin konkretisoida useita kertoja opiskeluvuosien aikana esiin pulpahtanut idea omasta festivaalista kesäpaikkakunnallamme Hauholla. Nyt viittätoista festivaalia myöhemmin Hauhon musiikkijuhlista on muotoutunut osa Suomen ja varsinkin Kanta-Hämeen kulttuurikesää ja erityisesti omaa muusikon arkea – vaikka toisinkin olisi varmasti voinut matkan varrella käydä.

Vähän taustaa. Hauho on aina ollut tärkeä osa omaa elämääni – ja kun tutustuimme Ollin kanssa 1980-luvun alussa, kävi ilmi että näin on asia myös hänen kohdallaan. Itse olin viettänyt kesämökillä kaikki kesäni tuohon asti ja kun tapasimme tuoreina musiikkiluokkalaisina Hyvinkäällä, tuli ilmi että Ollinkin perhe oli juuri hankkinut kesämökin saman vesistön ääreltä. Yhdeksänvuotiaalle tieto uuden kaverin seurasta loputtomalta tuntuvien kesälomien aikana ei ollut mikään pieni juttu, ja Hauhon maisemissa tulikin sittemmin vietettyä paljon aikaa myös tulevan muusikko- ja festivaalikollegan kanssa.
Ensimmäisen kerran “Hauhon musiikkijuhlat” -sanapari mainittiin joskus 90-luvulla, kun olimme päässeet festivaalielämän makuun aluksi musiikkileireillä, mestarikursseilla ja varsinkin Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin kanssa kierrellessämme vähän ulkomaillakin. Muutamia vuosia myöhemmin päätimme aiheen säännöllisesti pulpahdeltua pintaan sitten tarttua toimeen ja kokeilla siipiämme tapahtumajärjestäjinä.

Ensimmäinen tapahtuma heinäkuussa 2002 onnistui yli odotuksien ja myös mittakaava laajeni ensimmäisistä varovaisista luonnoksista heti kättelyssä nelipäiväiseksi festivaaliksi. Vaikka budjetti oli olemattoman pieni, upeat kollegamme ja ystävämme kuitenkin halusivat tulla esiintymään Hauholle palkkioiden vaatimattomuudesta huolimatta. Vielä näin jälkikäteen suuren suuri kiitos mm. Uusi Helsinki -kvartetille, Anu KomsilleNaoko Shibayama-AarniolleIsmo EskeliselleRalf Gothónille  sekä Elina Vähälälle ja muille Virtuosi di Kuhmon jäsenille!

Näin jälkikäteen ajateltuna muutamaa vuotta aiemmin eteen tullut Virtuosi di Kuhmon itsenäistyminen Kuhmon kamarimusiikin organisaatiosta oli ratkaiseva tekijä; olimme nimittäin saaneet orkesterin pyörittämisestä arvokasta kokemusta ja tiesimme jo jonkin verran erilaisista budjetoinneista,  työnantajavelvoitteista, apurahahakemuksista ym. asioista, mitkä ei-taiteilijoille ovat ehkä itsestään selviä. (Aihepiiriin liittyen; olen muuten ollut jo pidempään sitä mieltä että taideyliopistosta valmistuakseen pitäisi opiskelijalla olla takanaan kokemusta edes yhden pienen konsertin järjestämisestä alusta lähtien. Kokemus on myös osoittanut, että helpoimpia taiteilijavieraita ovat ne, jotka ovat festivaalia joskus johtaneet –  vastaukset kysymyksiin tulevat yleensä minuuteissa. He kun omakohtaisesti tietävät, kuinka paljon se helpottaa kysyjän/järjestäjän elämää.)

Festivaalitoimisto on edelleen olohuoneen nurkassa. Nyt vuonna 2017 Hauhon musiikkijuhlien organisaatio on itseasiassa hyvin samanlainen kuin vuonna 2002. Talvikauden aikana asioiden etenemisestä vastaavat edelleen perustaja-johtajat Ivars & Kilpiö, ja ainoastaan festivaalin lähestyessä tuotantoassistenttimme ja lavajärjestäjämme astuvat mukaan remmiin. Myöskään sen kummempaa päämajaa ei Hauhon musiikkijuhlat ole hankkinut, vaan asiat hoituvat edelleen kotioloista. Onneksi kuitenkin tietokoneet ovat pienentyneet (ja halventuneet..) ja pilvipalvelut mahdollistavat eri asioihin reagoimisen käytännössä mistä tahansa.

Olisi valheellista väittää, että muutaman rautaisen ammattilaisen 24/7 miehittämä festivaalitoimisto ja tuhdisti lihaisampi budjetti eivät kiehtoisi, mutta rahallisen korvauksen sijasta vuosien varrella on tullut toisaalta opittua paljon yleissivistäviä taitoja, mistä on kiistämättä hyötyä elämässä – puhumattakaan “worst-case scenariosta” missä sellon ääressä leivän ansaitseminen olisikin syystä tai toisesta mahdotonta.

Hieman omista keikkakiireistä riippuen, myöskään festivaalin parissa vietettävä työaika ei välttävättä sijoitu kaikkein tuottavimpaan kohtaan päivästä. Kun apurahahakemus, ohjelmanjulkaisu tms. sattuu kohdalle täytyy tietokone avata aamun RSO-harjoituksen ja sen jälkeisen oman treenailun jälkeen hyvinkin myöhään illalla. Toisaalta taas uusintakonserttien päivät tarjoavat mahdollisuuden työskennellä asian parissa onneksi välillä myös virka-aikaan – kenraaliharjoitusta  kun ei näinä päivinä ole.

Festivaalimme syntyaikoihin vierailimme Sheffieldissä “Music in the Round” -festivaalilla Virtuosien kanssa ja muistan elävästi perustajan, edesmenneen Lindsay-kvartetin primaksen Peter Cropperin kertomuksen siitä, miten hän yksin alkuaikoina hoiti kirjanpidot, tiedottamiset, roudaukset – käytännössä kaiken. Tämä on mielessäni edelleen arvokkaana muistona ja ajattomana vertaistukena.

Mikko_Ivars-700x480

Mikko Ivars

Kirjoittaja on Hauhon musiikkijuhlien taiteellinen johtaja. Kirjoitus on alunperin julkaistu RSO:n ystävät ry:n nettisivuilla vierasblogina. Tarina jatkuu ensi viikolla.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.