Maanantai 15.10.2018
Nimipäivät: Helvi, Heta
Lammi
Selkeää
14°C
Tuuli: 2 m/s P
 
Kulmilta-blogi

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

Heleän hehkuvan heinäkuun muisteloita

Varhaiskeväällä tuntui kuin kesän tulo viivästyisi. Vapun jälkeen tapahtui käänne. Luonto vaihtoi nopeasti ilmanaloja lämpimämmiksi ja kuivemmiksi. Kesän tulo aikaistui nopeasti. Lämmintä jaksoa on kestänyt jo ennätyksiä hipoen. Juhannusilma tarjosi kuitenkin mahdollisuuden perinteiseen kokon polttoon. Hyvä niin.

Jo loppumassa oleva heinäkuu on tyynen lämpöisellä olotilalla muuttanut ennenvanhan perinteitä monin tavoin uudenlaiseksi. Osa niistä on toiminnaltaan arkistoitunut. Jotkut ovat muuttuneet perinteiden jatkuvuuden implanteiksi eli siirrännäisiksi. Jotkut ovat pysyvän säätilan takia toisenlaistuneet. Ajan muutosten myötä on hiipunut myös monenlaista entisaikaan hyödyksi käytettyä uskomusperäistä ja luonnon tapahtumista pääteltyä toimintoja ohjaavaa tietoa. Ravinnon varttuminen siemenestä kypsänä korjatuksi tuotteeksi tapahtuu edelleen kasvupaikalla. Toiminnan tavat ja menetelmät ovat kokeneet oikeastaan täydellisesti uuden tulemisen. Ne ovat muuttuneet lähes luonnollisesta ohjauksesta nykyisyyden tulosohjaukseen. Kuun ja auringon vaiheiden uskottiin vaikuttavan moniin asioihin. Talven kylmintä aikaa ja samoin kesän lämpimimpiä päiviä ei suinkaan liitetty talvipäivän seisaukseen eikä juhannuksen aikaan olevaan kesäpäivän seisaukseen. Ne ovat maa-alueellamme tosiasiasiassa muutama viikko myöhemmin. Karhukin kääntää kylkeään vasta tammikuun puolivälissä.

Naisten viikkokin sujui paikoitellen sateitta ja toisin paikoin rakkuloita muodostavien kaatosateiden muodossa. Niitä ovat aiheuttaneet monet paikalliset ukkoskuurotkin. Jaakkokin vaihtoi tyyliään ja heitti vähän lämpimämpiä kiviä veteen. Auttoi samalla unikeon pääsemistä polskahtamaan iholle ystävällisempään veteen. Sekä poutainen päivä että sade olivat entisaikaan paljon merkityksellisempiä kuin nykyaikaan. Joitakin sade miellytti. Sanoivat sen tekevän hyvää omille perunoille ja naapurin kuiville heinille. Perunoita viljellään edelleen. Kuivan heinän tarve on huomattavasti hiipunut. Maatalouden keskikesän päätapahtumaan ohjattiin aikoinaan ”Hermannista heinään”- kehotuksella.

Vielä runsas puoli vuosisataa sitten lopputulemansa kokeneessa elomuodossa tärkein karjan rehu oli kuivaheinä. Hevoset rouskuttelivat parhaimmat heinät. Muillekin kotieläimille heinä oli tärkeä ravinnon antaja. Kuivaheinän nimikin kertoo, että sen tuottaminen oli selvästi muita enemmän säiden armoilla. Tuntuvaa haittaa ei saanut aikaan yksinomaan sade. Myös yökaste ja kostea ilmanalakin vaikuttivat korjuuseen. Hyvän sään ohella tarvittiin ilmavuutta niin seiväs- kuin haasiakuivatuksessakin. Oikein hyvillä säillä saattoi kuivaminen toteutua maassa käännellen ilman telineitäkin.

Korjuu aloitettiin niityillä niittämällä ja pelloilla hevosvetoisella niittokoneella poutasäässä. Varhainen kasteeton varhaisaamu oli viileydessään edullinen aika. Hevoset jaksoivat paremmin kuin hellesäässä päivällä. Eduksi oli myös se, että heinä saattoi kuivahtaa kedolla ennen seipäille laittamista. Hetken kaadettuna ollutta heinäsatoa haravoitiin käsikäyttöisillä haravilla tai hevosharavalla sopiviin kasoihin, mistä sitä hangoilla nostettiin yleensä kolminappulaisille seipäille. Ylänappulaan asti hangollinen laskettiin seipääseen varovasti alas tiivistymistä välttäen. Viimeiset hangolliset saatettiin jo laittaa toisin päin tavallaan lyömällä vähän tiiviimpään paremmin sateelta suojaavaksi. Kuivuttuaan heinä korjattiin raollisiin hirsiseinäisiin latoihin. Heiniä survottiin vähän tiiviimmäksi ja sekaan heiteltiin hiukkasen heinäsuolaa joukkoon. Suolasta eivät latomiehen paljaat sääret ja käsivarret vähän naarmuuntuneita hyvää tykänneet. Sisäruokintakauden navetta-aikaan heiniä haettiin reellä kotieläimille tarpeen ja navetoiden tilojen mukaan. Jouluaatoksi tuotiin parhaat heinät ja joulukuusi kuorman päällä.

Kesän lähes hehkuvaa hellettä hautoessani juolahti mieleeni lapsuusajan hellepäivämuisto. Heinäpäivä oli kulunut jo iltapäivän puolelle. Päiväruokailu oli nautittu. Siestaa vietettäessä oli kuunneltu kahdentoista lyönnit uutiskuulumisineen. Itse sain hetken uneksia eteisen ja tuvan nurkkien välillä olevassa riippukeinussa. Se narahteli tahdikkaasti päissä olevien kiinnitysnarujen liikehtiessä seinäkoukussa. Oikeastaan se helpotti pientä unen poikasta. Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lippoien seikkailutkin oli kuunneltu. Jatkuu huomenna” lisäsi jännitystä.

Nuo tauot kuuluivat viime vuosisadan puolivälin aikaiseen toimintaan tärkeänä osana. Lihakset eivät jaksaneet yhtä mittaa. Koneita oli vain kaksi kuivaheinää tehtäessä. Oli niittokone ja haravakone. Hevosvoimien lisäksi oli ihmisvoimin käytettävät hanko ja harava sekä rautakanki, jolla heinäseipäät maahan pystytettiin riveihin. Väärävartisilla viikatteilla saatiin heinä katkaistua kulmauksista ja pientareilta sekä ojienkin varsilta. Taitava henkilö katkoi heinää kumpaankin suuntaan kaunista kahdeksikkoa tehden. Puisen varren päässä oli rasvakolo. Käsien rasvaaminen esti turhia rakkoja kämmeniin. Korjatessa tarvittiin lisäksi hevosvetoisen kärryt tai puujalaksiset heinäreet häkkireunuksineen. Puu luisti heinäpellolla paremmin kuin rauta.

Kahvi- tai juomatauot kuuluivat helteellä asiaan. Istuttiin ojanpenkalla, seipäiden varjopuolella tai ladon suulla. Taisin käyttää tuota kahvi-sanaa väärään aikaan. Korvikettahan se silloin oli. Helteellä oli tärkeää huolehtia nesteen saannista. Lähellä peltoa oli luonnonlähde- Siitä sai mukavan viileää vettä juotavaksi. Lähteessä säilöttiin myös mehupulloja ja muitakin luonnon tuotteita narulla seipäisiin kiinnitettyinä jopa talven yli. Osa vajosi joskus pohjattomaan syvyyteen narujen pettäessä. Usein eväänä oli myös suolakalaa ja tuossa lähteen viileydessä pidettävää jauhokaljaa. Talkkunakin oli tärkeä ravinnon antaja. Päiväthän muodostuivat monine ravintopausseineen pitkähköiksi.

Mutta sitten tuohon kuumuuden ihmeeseen. Joku huomasi mutkikkaan peltoalueen toisessa päässä tuulenpuuskan. Se alkoi paikallaan pyörien ja voimistui vähitellen. Pyöriminen kiihtyi ja liikekin kasvoi. Eipä aikaakaan, kun se nosti heinätukkoja ilmaan ja aloitti korjuutyön. Muutama heinäseiväs lähes tyhjeni ja lopulta kokonainen seiväskin tempautui pyörretuulen mukaan ja kulkeutui metsän puolelle. Oli ihmeellistä katseltavaa. Mutta sellaista sai aikaan tyyni hellepäivä mutkikkaalle suopellolle metsän siimeksessä.

Heikki K. Lähde
Ennenvanhan tutkiskelija

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.