Torstai 17.01.2019
Nimipäivät: Toni, Anton, Antto, Anttoni
Lammi
Pilvistä
-9°C
Tuuli: 3 m/s P
 
Kulmilta-blogi

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Loppiaisesta pitkän talviajan härkäviikkoihin

Härkäviikoista puhuttiin nuoruudessani yleisesti. Elettiinhän silloin likimain täydellisesti maatalouteen liittyvässä omavaraistaloudessa. Härkäviikot tai selkäviikot aloittivat tänäkin vuonna peräti 14 viikkoa kestävän juhlattoman ajanjakson ennen pääsiäisviikkoa. Härkäviikot-nimityksen uskotaan saaneen alkunsa metsätöistä ajalta, jolloin käytettiin vetojuhtina härkiä. Selkäviikko viittaa nimityksenä enemmän pitkään talven selkään.

Joulun yltäkyllään verraten ravinto oli yksinkertaista. Repun sisällöstä nautittiin kannonpäähän karvalakin päälle istahtaen ja pientä tervaksista aikaansaatua nuotiotulta ihaillen. Hevonenkin sai oman päivällisensä joko hyvää heinää hangelta tai syksyn satoa pääpussista nautiskellen. Ihmisen kädestä saatu leipäpala tuntui monesti maistuvan hyvältä. Kosketus ja keskustelu sekä pakkasella loimi selässä lisäsivät hyvää oloa. Wifiähän ei silloin ollut. Voitiin puhua ja ilmaista oloa läsnä olemalla.

Metsätöiden työnteko oli tuolloin ruumiillisesti raskasta. Silloin elettiin koneetonta aikaa. Pokasaha, justeeri ja kirves toimivat apuvälineinä. Puun kaatamista oikeaan, ajomiehen työtä helpottavaan suuntaan ohjattiin kaatokololla ja joskus seipäällä avustaen. Tukkisakset helpottivat rungon kääntämistä, ja pokasaha näytti metrin mitan. Vetojuhtana toimi hevonen. Nykyajan lähestyessä työelämän koneellistuminen ja muut muutokset eivät ole enää ohjanneet toimintaa samalla tavalla. Koneiden kehittyminen on edelleen muuttanut niin ajan käyttöä kuin toimintojakin täydellisesti.

Nuo härkäviikkojen aikaiset metsätyöt heijastuivat myös kotikonnun oloihin. Myyntiin tarkoitettu puutavara suuntautui pääasiassa vesiteiden varsille uittotoimintaa odottamaan. Puita tarvittiin myös kotitaloudessa niin rakentamiseen kuin lämmitykseenkin. Kaadettujen havupuiden oksat tuotiin suurina kuormina kotipihan hakotarhaan. Vaarit ja poikaset sekä naiset saivat sopivaa askartelua muiden arkisten hommien ohella.

Paikka oli hakotukin ääressä ja välineenä oli hakokirves, jolla talvisissa oloissa tuoreena säilyneet oksat karsittiin rangoiksi pätkimistä ja kuivumista sekä puuliiteriin pinoamista varten. Pienemmät oikoiset oksien osat karsittiin ja pätkittiin heinäseipäiden nappuloiksi. Loput osaset suorastaan pilpustettiin lehmätarhan ja lypsyalueen sekä muidenkin kotieläinten olotilojen pehmikkeiksi.

Kuusen havuoksia käytettiin myös pirtin ulko-oven edessä jalkineiden puhdistamiseen ennen sisälle astumista. Kevättä kohti kuljettaessa hakotukin yläpää sai kokea urautuneen muodonmuutoksen ja sen vierusta tallautuneen työpaikan muodon. Pirtin kangaspuiden tapaan hakotukin vierusta tuntui tosi miellyttävältä työpaikalta.

Talven mittaan pihan puuliiteri oli ahkerassa käytössä. Sähkötön aika ei keskuslämmitystä mahdollistanut. Joka huoneessa oli lämmitykseen tarvittava erillinen uuni. Sitä lämmitettiin lähes joka päivä. Tuvassa oli muista poikkeava leivinuuni. Se palveli vähän varaavan lämmityksen ohella myös leipien ja monenlaisen muun ruuan kypsyttämisessä.

Kyökissä sijainnut hella oli vielä monipuolisempi. Siinä oli pieni uuni ja tulipesän sivussa hanalla varustettu vesisäiliö, jossa vesi lämpeni kuin sivutuotteena. Tulipesä tuotti matkallaan tulipesästä piipun kautta ulkoilmaan lämpöä hellan ylätasoon jokapäiväisen ruokatarpeen valmistamiseksi. Talvet olivat nuoruudessani monesti nykytalvista poikkeavia. Oli lunta ja pakkasia usein jopa 40 astetta ylittäviä. Käytössä ei ollut mitään nappia painamalla toteutuvaa toimintaa. Kylmäkaappikin oli porstuassa.

Pihan puuliiteri oli ahkerassa päivittäisessä käytössä. Sen sisältö oli edellistalvena ja kevään aikana hankittua ja pilkottua. Selkäviikkojen puuhat tuottivat polttopuita liiteriin tuulevaa talvikautta varten. Monet uunit kuluttivat edellisen tammikuun puolivälissä olleen sydäntalven eli talvennavan jälkeisen vanhanajan suomalaisen talven tuotteita.

Jokaisen päivän varhaisaamu alkoi keittiön hellan pesän sytyttämisellä, jota seurasi heti tulen aikaansaaminen karjakeittiön vesipadan alle. Molemmat olivat äitini tehtäviä. Isän askeleet suuntautuivat tallin puolelle hevosia ruokkimaan alkavaa metsäpäivää varten.

Pihan polkuverkosto oli päivittäin ahkerassa käytössä. Se alkoi pirtin porstuan edestä. Muut kiintopisteet olivat puuliiteri sekä navetan ovi ja myöskin talliin kulku. Pihapolun keskeinen pysähtymispaikka oli pihakaivo. Sieltä saatiin vintattua ämpärillä vettä kuljetettavaksi sinne, missä vettä taloudessa tarvittiin.

Oohoo sentään sit entisaikaist menua.

Lapsuusaikaansa muisteli
Heikki K. Lähde
Ennenvanhan tutkiskelija

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.