Tiistai 23.10.2018
Nimipäivät: Severi
Lammi
Selkeää
1°C
Tuuli: 2 m/s P
 
Kulmilta-blogi

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Kone koettelee maaperää ihmisen askelta enemmän

Luonnon jokamiehenoikeuksien lahjana olemme saaneet kevään. Se on vuodenaika, joka syksyn tavoin aikaansaa suuria muutoksia kylmän lumisuuden sekä pitkän pimeyden omaavan talven ja valoisan ja monenlaista kasvua hallitsevan kesän välillä. Talvella maaseudun ihminen toimii paljolti omien tavoitteidensa mukaan. Kesällä toiminnan hallinta on erilainen. Luonnon monimuotoinen kasvutapahtuma valoisuuksineen ohjaa enemmän ihmiskunnan elomuotoa. Siihen kevät tuo mukanaan monenlaista valmistelua kesän kasvukauden sadon saamista edesauttamaan.  Samalla alkaa luonnon olosuhteiden vaikutus kasvuun ja jopa sen yksittäisiin toimintoihin.

Kevätkauden kuukausien nimille on kielessämme luonnolliselta tuntuvia perusteita. Maaliskuu näyttää maata. Huhta eli havupuukaski kaadettiin isovanhempiemme aikaan huhtikuussa. Touon teko tapahtui toukokuussa. Kesäkuun selitys tuntuu nykyään hiukan kaukaisemmalta. Se juontaa nimensä esivanhempiemme kaukaisesta ajasta. Tuolloin oli tehtävä kesannon eli kylvämättömän pellon ensi kyntö. Sitä kutsuttiin kesänajoksi.  Vuodenaikoja oli siihen aikaan vain kaksi. Oli talvi ja suveksi kutsuttu aika. Nämä jaettiin 13 viikon pituisiin neljänneksiin. Kustaa Vilkunan mukaan vanhassa kalenterisauvassa oli ”Suwi-päiwä” nykyisen huhtikuun puolivälissä. Se oli entisaikaan ensimmäinen kevätpäivä. Nykyään suvi rinnastetaan useimmin kesään.

Kevät sisältää monia uskomattomia tai ainakin ihmeteltäviä suorituksia. Kevättä kestää parin kuukauden verran. Sen lähestymistä ennakoivat monet ennenvanhan ihmisten ajatuskalentereihin pinttyneet tapahtumat. Näitä ihmeellisyyksiä saamme kokea lähinnä eläinten toimesta. Eläinkunta on ennustanut kevättä ja sen laatua monille tutuilla ennetapahtumilla: Kun kuulet kurjen äänen, älä mene enää järven jäälle. Samoihin aikoihin saapuvat nykyään yleistyneet joutsenet valmistautumaan kesäänsä pienillä vesialueilla. Elävät sulassa sovussa, niin kuin yhä useammin toivoisi ihmisistäkin sanottavan.  Kesän tuloa ennustava yleisohje on. Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, pääskysestä ei päivääkään.

Pääskynen muodostaa myös erinomaisen esimerkin eläinten aisteista. Eikö olekin hämmästyttävää, että kotipihassamme räystään alla olevassa pesässä kesällä kehittynyt pääskypoikanen matkattuaan jopa yli kymmenen maamme pituutta kohti etelää osaa palata takaisin omaan synnyinpihaansa ja siellä olevan räystään alle uutta polvea tuottamaan. Niin oli ainakin entisaikaan, kun maatilan talouskeskuksessa asui kotieläimiä hyönteisseuralaisineen.

Ennenvanhan suvipäivä oli merkittävä myös eläimille. Pääsiäisen virpovitsojakin oli säästetty ometoissa toukokuun alkupäivinä tapahtuvan karjan laitumelle laskemisen taikatoimia varten. Eläinten pääsy laitumille oli iloinen ja uskomuksia sisältävä tapahtuma niin karjalle kuin kylänväellekin vallankin sarkajaon aikaisen kyläpaimenen aikaan.  Meluisuudella uskottiin karkotettavan kevätnälkäisiä metsäpetoja. Tuulen suunta ja myös viikonpäivä vaikuttivat kesäkauden maidontuotantoon. Sadepäivä ennusti parempaa maitotulosta kuin poutapäivä. Ajan myötä koneellistuminen on muuttanut maaseutua.

Isännän askel pellon höystää. Niin sanottiin nuoruudessani. Lapsenkin askel oli mukana peltotoiminnoissa. Muistan, miten kävelin paljasjaloin isän tekemä pikku koppa kädessä viljakuorman perässä matkalla puimalaan. Koppaan kertyi maahan pudonneita tähkiä. Nekin otettiin talteen. Hevosen käyntiä kosteilla pelloilla autettiin laajapohjaisilla suokengillä. Nyt luonnon vaikutus tuntuu joskus olevan entistä merkittävämpi. Viime syksynä jäi tiloilla tuhansien  hehtaarien alueilla viljaa pelloille korjaamatta. Se hankaloittaa kevään koittaessa huomattavasti uuden kylvötilanteen toteuttamista.

Maatalouden oman toiminnan tehostaminen tuottaa nykyajan konevoimalla riittävästi edelleenkin maaseudun mullasta alkunsa saavaa ruokaa. On siirrytty omavaraistaloudesta markkinatalouden mahdollisuuksia käyttämään. Samalla väestöä on joutunut muuttamaan muita aloja hyödyntämään. Maaperän kestävyys on joutunut kovemmalle koetukselle ihmisten ja hevosten jälkien käydessä yhä harvinaisemmiksi.

Heikki K. Lähde on Suomen juhlavuoden kunniaksi ahkeroinut kolme kirjaa valmiiksi. Kuva: Susanna Mattila

Heikki K. Lähde
Ennenvanhan tutkiskelija

 

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.