Maanantai 15.10.2018
Nimipäivät: Helvi, Heta
Lammi
Selkeää
14°C
Tuuli: 2 m/s P
 
Kulmilta-blogi

Vaihtuvat blogivieraat kirjoittavat itselleen tärkeistä asioista. Kauneutta ja terveyttä, urheilua, kulttuuria, leipomisvinkkejä – aiheiden kirjo on juuri niin laaja kuin on kirjoittajien määrä. Blogissa esitetyt ajatukset ja mielipiteet ovat kirjoittajiensa omia.

HEIKKI K. LÄHDE: Koivu on juhannuksen paras vasta-aine 

Suomen suloisin keskikesän juhla juhannus on jo täällä. Virallisesti pisin kesäpäivä osui tänä vuonna juhannusaaton aatoksi. Aurinko on horisontin alapuolella vain viitisen tuntia maamme eteläosissa. Pohjoisessa aurinko matkaa horisontin yläpuolella yötöntä yötä jatkaen selvästi jopa yli 70 vuorokauden ajan.

Juhannus on liittynyt vuosisatojen aikana tähän valoisimpaan aikaan. Kesäpäivänseisauksen merkitystä korostaa juhlan nimenä käytetty Ruotsin kielen midsommarista väännetty mittumaarikin. Juhlaan liittynyt muu perinne on vaihdellut muinaisen sään ja sadon sekä myös ukkosen jumalasta keskiajalla Johannes Kastajan syntymäjuhlaan. Katolisuus siirsi juhannuksen vietettäväksi puoli vuotta ennen joulua eli 24. päivä kesäkuuta. Suomessa laajempi kalenteriuudistus vuonna 1955 muutti myös työmarkkinajärjestöjen toiveista juhannuksen paikkaa edelleen pidettäväksi 20-26. kesäkuuta välisenä lauantaina. Lauantaista tuli vapaapäivä vasta 1970-luvulla, mutta juhannus on edelleen juhlapäivä. Pari vuosisataa sitten juhannus oli myös kyläpaimenten juhlapäivä. Kyläpaimenia ja lehmiäkin juhlittiin monin tavoin.

Juhannuksen juhlaa korostaa sen asema yhtenä maamme suhteellisen vähälukuisista virallisista vuosittaisista liputuspäivistä. Suven juhlasta tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1934. Se valittiin Suomen lipun päiväksi. Liputus alkaa muista poiketen jo aattoiltana kello 18 jatkuen yhtenäisenä yön yli juhannuspäivän iltaan kello 21 asti. Juhannus on edelleen myös kirkollinen juhlapäivä. Ripillepääsy ja juhannushäät ovat saaneet lisää juhlallista sisältöä juhannuksesta.

Kesäpäivänseisaukseen liittyen on ymmärrettävää, että luonto on lähellä ja mukana varsin monipuolisesti juhannusjuhlan vietossa. Juhliminen ulkoilmassa ja liki luontoa on lisääntynyt. Lukuisat erilaisten taajamien asukkaat suuntaavat juhannukseksi kohti huviloitaan vesien varrelle tai muutoin järvien äärelle. Aatosta on tullut korkein juhla, kuten ennen vanhaan sanottiin. Se pätee nykyään juhannusaattoonkin. Illan lipunnosto on aaton kohokohta. Kokon poltto ja saunominen sekä monenlaiset muut yhteisölliset enemmän tai vähemmän perinteet saavat ihmisiä kokoontumaan yhteen. Juhannustanssit ja muut vastaavat tilaisuudet keräävät runsaasti osanottajia.

Juhannukseen on liittynyt monenlaisia ulkoisia ja luonnollisia vähän alueittain vaihtelevia viettotapoja. Monet niistä ovat varsin erikoisia ja erityisesti suloiseen suvijuhlaan kuuluvia. On pystytetty juhannussalkoja lähinnä piirileikkejä ja tansseja varten. On rakennettu juhannuskeinujakin. Ne ovat olleet todella tukevia kyläkeinuiksikin kutsuttuja. Sellainen puuaisainen kokonaan ympäri pyörähtävä aisakeinu on ollut kotikylässänikin.

Keinulla ympäripyörähdyksen maailmanennätys on 702 cm. Sen pituisilla aisoilla on tehnyt 360 asteen pyörähdyksen virolainen mies muutama vuosi sitten. Juhannuskokko on kuulunut vuosisatoja aattoiltaan. Saunominenkin on yleistä. Pihapiiriä on koristeltu. On koristeltu vanhan tavan mukaan myös asuintupaa niin ulkoa kuin sisältäkin. Vanhan pirtin puulattiakin kuurattiin puhtaaksi.

Ehkä kaikkein yleisimmin juhannukseen liittyy kuitenkin koivu. Se juhlistaa juhannuksen viettoa monin tavoin. Se koristaa ainakin maaseudulla monen talon pihapiiriä. Seinien sisällekin se sijoittautui enemmän tuoksua tuovan pihlajan ohella. Tuvan laattiallekin levitettiin koivun lehtiä nuoruudessani. Juhannusaaton saunassa koivu tarjoaa mainion vasta-aineen kiukaan tuottaman lämpöisen löylyn nauttimiseen. Tuosta koivun vasta-aineesta voidaan tehdä vihtojakin. Saunalöylyn nautintavälineestä käytetään lähinnä alueista riippuen kahta nimeä. Vasta ja vihta virittelevät monia keskusteluja. Kaksi on kilpailijaa myös vihdalla ja vasta-aineellakin. Kahdella koivulajilla on omat kannattajansa. Osa tykkää rauduskoivusta. Toiset vannovat hieskoivun nimeen hyvän löylyn nautinnoissa. Visa- ja vaivaiskoivu jäävät kilpailun ulkopuolelle. Muitakin lehviä voidaan käyttää vihdan teossa. Jotkut pitävät katajavihdastakin. Aina kuitenkin kootaan samankokoisista oksista sopiva kokonaisuus. Puukkoa tarvitaan kädensijan kohdan viimeistelyyn ja sidontakohdan valmisteluun. Vähäoksainen koivunvesa sitoo tuotteen käteen sopivaksi ja koossa pysyväksi. Pikku lenkki auttaa vihdan asettamisessa sopivaan paikkaan kuivumaan.

Juhannuskoivuilla oli sellaisenaankin monenlaista käyttöä. Pitkän perinteen mukaisesti juhannusaattona haettiin metsästä nuoria muutaman metrin pituisia nuoria koivuja. Ne saivat juhlapaikkansa talon

sisäänkäyntien kiviportaan molemmin puolin. Monina vuosina rajattiin kotonanikin pihaan koivuilla sopivan kokoinen lehtimaja. Siihen tuotiin pitkiä penkkejä ja joku rahikin ja pöytä. Näin koivu juhlistaa omalla merkityksellään suvipäivän juhlan viettoa. Koivu valittiin vuonna 1988 kansallispuuksemme.

Keskeisiä juhlan tapahtumia ovat ilman muuta juhannussauna ja juhannuskokko. Juhannusvalkeat ovat peräisin 1800-luvulta. Saunominen on ilmeisesti vielä vanhempi perinne. Saunakulttuurin merkittävyyttä osoittaa, että ministeriömme on esittänyt sen saamista Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Juhannustulen alkuperään on aikoinaan liittynyt pahojen henkien loitontaminen. Lukuisat juhannusperinteet ovatkin saaneet alkunsa tuon alussa mainitsemani valoisuuden ja kasvuun ja hedelmällisyyteen liittyvän taianomaiseen ukon palvontaan. Tavoitteena oli varmistaa tulevaa satoa ja perheonnea.

Perheonnea ja erityisesti sulhon tai ainakin sulhon suunnan näkemiseen on keksitty lukemattomia tapoja. Kerätään kukkia tyynyn alle tai jopa kieriskellään hyvää naimaonnea toivoen alasti kasteisella niityllä tai viljapellossa. Usein tietyt lukumäärät tai suorituskerrat liittyvät tällaisiin monenlaisiin juhannustaikoihin. Kaivon tai lähteen ja myös pikku lammen pintaan saattoi tulevan sulhon kuva ilmestyä. Juhannuksen viettoon on ennenvanhaan liittynyt huomattavasti kansanperinnettä.

Löytyköön tämän muistojen mosaiikin myötä itse kullekin oikea virvatuli ja sen kera sopiva aarre suven perinnetapahtuman juhla-antiin.

HeikkiKoo_pellavamarkkinatHeikki K. Lähde 
Ennenvanhan tutkiskelija

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.